Pehmoinen paholainen

  • 30.1.2017
  • Ei kommentteja

velvet-devil-fannikaneli.jpg

Etsitkö kokeiltavaksi uutta punaviiniä?

Oletko jo maistanut Velvet Deviliä? Tämä viini on juuri tähän hetkeen, juuri oikean makuinen. Tumman marjaisa ja mausteinen. Pyöreän pehmeä. Tällainen on The Velvet Devil Merlot

Sideways-leffasakin sanotaan. I don’t drink merlot. Merlot ei ole lukeutunut niihin punaviineihin, jotka valikoituisivat meillä lasiin kaadettavaksi. Viime vuosina olen pikku hiljaa muuttanut mieltäni muutaman erinomaisen kokemuksen jälkeen. Vaikka hakeudunkin yleensä tuhtien täyteläisten viinien luo, on keskitanniinissa viineissä myös jokin oma viehätyksensä. Tämän viinin tanniinit ovat sopivan pyöristettyjä, ja mukana on sopivasti maanmakuja. Velvet Devilin väri on muuten erityisen upea. Tumman puhuva. Aavistuksen violetti. Ja kuitenkin läpikuultava.

Olemme tykästyneet useisiin Washingtonin osavaltion alueen viineihin, ja kun Alkoihin tuli tämä Charles Smith Winesin merlot paremmin saataville, niin täytyi sitä taas maistella. Muistelinkin tykänneeni siitä jossakin ravintolassa, ja muistikuva oli oikea.  Toinen positiivisesti yllättänyt viini tulee myös samalta tilalta. Yhtälailla kun merlotiin, suhtaudun usein hieman spektisesti chardonnayhinkin. Lue juttu toisesta Charles Smithin viinistä!

Tämä merlot on monipuolinen viini. Se on loisto valinta nautiskeluun kun pöytään katetaan vähän kaikkea hyvää. Pihviä, pataruokaa, paahdettuja vihanneksia ja juustoja. Ja lasillinen punaviiniä ei ole maanantai-iltaankaan koskaan huono idea!

 

Katso mitä Sirenin tilkassa sanotaan samasta viinistä. Ilkka kuvailee viinin kyllä aika naulan kantaan!

2 x pikkujoulukauden uutuusviini

  • 19.11.2016
  • Ei kommentteja

viinit-marras-3.jpg

Pikkujouluja silmällä pitäen, olen etsinyt mukavan makuista valkoista seurusteluviiniä ja saman tyyppiseen käyttöön raikasta kuoharia. Jotain huoletonta ja helposti lähestyttävää, joka miellyttää mahdollisimman montaa erilaista viininjuojaa.

Maisteltiin B:n kanssa kahta kivan kuuloista viiniuutuutta. Tykkään uteliaana lukea Alkon hyllyn reunalta uutuus-lappuja ja testata jospa löytyisi uusia suosikkeja. Me ollaan vuosia juotu Plan B -punaviiniä, joten saman tilan Riesling-uutuus kiinnosti heti. 

Riesling on meidän luottovalinta, varsinkin jos pöydässä on melko sekalainen setti erilaisia makuja. Plan B Rieslingissä sekoittuu saksalaisen Rieslingin ja uuden maailman tyylit. Tämä austarialainen valkoviini on off dry mukavan runsaalla suutuntumalla. Vierastan usein ajatusta puolikuivasta valkkarista – ne ovat usein omaan makuuni liian makeaita. Plan B Riesling kuitenkin miellytti juurikin sen puolikuivan olemuksen takia – sen maussa oli kivasti hedelmäisyyttä ja jäännössokerin takia pehmoista pyöreyttä. Voisin hyvinkin kuvitella, että tämä viini ihastuittaisi voimakkaampienkin makujen kanssa – vaikkapa aasialaistyyliin maustettujen naposteltavien kanssa. 

Toinen meillä testissä ollut australialainen uutuus oli kuohari. Pikkujoulun illanistujaisiin kaipaan rentoa kuoharia, jota voi nautiskella aperitiivina, ja myöhemminkin illan aikana ruoan kanssa tai ilman. Yellow Tail Bubbles -kuohuviini on samalla raikas ja täyteläinen. Mausta löytyy sitruksisuutta, viheromenaa ja hieman kukkaisuuttakin. Jos etsit hieman makeampaa vaihtoehtoa vaikkapa Cavalle tai Proseccolle, tämä voisi olla kiva valinta. Näkisin tämän viinin hyvin kylmänä tarjoiltuna heti pirskeiden alussa muutaman suupalan kanssa. Hauskana yksityiskohtana pullossa on juhlakauteen kätevä muovikorkki, jonka voi sulkea helposti ja juoda vaikkapa seuraavan aamun brunssilla.

Jos etsit pikkujouluihin rentoja viinejä, jotka miellyttävät takuuvarmasti kaikkia vieraita ja joita voi nauttia monien erilaisten ruokien kanssa pitkin iltaa, paina mieleen nämä etiketit.

viinit-marraskuu-2.jpg

*Viinit saatu kokeiluun Hartwa-Tradelta.

Italialaisten viinien viemää

  • 2.11.2016
  • Ei kommentteja

italialaiset-viinit-fannikaneli.jpg

Tämä kuuluu kategoriaan ”viinifanin tunnustukset”. 

Italialaiset viinit nimittäin menevät ihon alle. Saavat ihastumaan ja joskus jopa rakastumaan. Hurahdin vuosia sitten Toscanan maaseutuun ja tuota jonkinlaista henkistä yhteyttä, sitä on jatkunut nyt pitkään. Ehkä siksi koen sen seudun viinitkin niin upeiksi. Maistan viineissä niiden kotiseudun – muistan ne kukkulat ja kurviset tiet. Oliivipuurivit ja pellolla käyskentelevät lampaat.

Meidän viiniharrastus on kehittynyt pienin askelin. Usein viinin valinnasta ei oteta stressiä ja mennään fiiliksen mukaan. Joskus tekee mieli ottaa selvää ja panostaa. Pikku hiljaa olen huomannut, että olen päässyt enemmän sisään viinien maailmaan – juurikin Italian kautta. Olen maistellut käynyt muutamalla tilalla ja kantanut sieltä kotiin tuomisiksi ihania viinejä. Molemmilla Toscanan rannikon reissuilla ollaan käyty samassa pienessä lihakaupassa, jonka viinivalikoima on loistava. Kauppias on johdattanut meidät monien viinien äärelle, jotka muuten eivät olisi tulleet vastaan. Vähän kerrassaan olevan laventanut viinialuetta vähän pohjoisemmaksi – sitten vähän toiseen suuntaan.

Kirjoitan blogiin ruuan lisäksi silloin tällöin myös viineistä. En ole missään nimessä asiantuntija vaan ihan tavallinen viinien nautiskelija. Olisi ihan mahtava kuulla myös teidän suosikkiviineistä ja parhaista löydöistä.

Näin se on, rakastan erityisesti italialaisia viinejä, ja haluan ehdottomasti maistaa jotakin uutta upeaa löytöä!

Kerro vinkkisi, mikä italialainen viini on hurmannut sinut?

Tumman marjaisa Pinot Noir

  • 6.10.2016
  • Ei kommentteja

pinot-noir-fannikaneli.jpg

Ajattelin jakaa teidän kanssa yhden meidän suosikki punaviineistä juuri nyt.

Tumman marjaisa. Pehmoinenkin. Sellainen on Becker Family Pinot Noir. Ilman kylmetessä, valitsen usein tuhteja ja täyteläisiä punaviinejä. Nyt olen kuitenkin tykästynyt myös muutamaan pinot noir -viiniin. Vaikka ne ovatkin useimmista suosikkiviineistäni kevyempiä, laadukkaiden pinot noireiden maussa on kuitenkin mukavasti vivahteikkuutta ja voimaa. 

Tämän viinin tuoksussa on kirsikkaa ja vadelmaa. Mutta hyvin tummaa sellaista kuten maussakin. Missään nimessä kyse ei ole siis tylsän keppoisesta marjaisuudesta. Savuakin sieltä löytyy tuomaan kivasti kerroksia aromeihin. Tuntuvia makuja ja samalla kuitenkin keveyttä mukana.

Tällaisen monikäyttöisen pinot noirin voisin hyvinkin valita pizzan ja pastan kaveriksi. Tai vaikkapa kanapadan kanssa tarjottavaksi. Meillä tämä pullo valikoituu usein mukaan kun halutaan varma valinta. Jaan teidän kanssa huomenna reseptin, jonka kanssa nautiskeltiin tämä pullo!

 

Olutsuositus – Mustan Virran Panimo

  • 2.10.2016
  • Ei kommentteja

passi-olut-2-fannikaneli.jpg

Mökkisauna ja hyvä olut. Aika toimiva yhdistelmä tällaiselle harvemmin oluen valitsevalle, vannoutuneelle viinin ystävällekin.

Meidän mökkikunnasta löytyy nyt oma olut. Savonlinnaan perustettiin uusi pienpanimo, joka saa innoituksen oluen tekoon Olavinlinnan panimomestareiden työstä ja linnan synkistä tarinoista. Mustan Virran Panimossa tehdään kolmea olutta – valikoimassa on pale ale, IPA ja golden ale. B tykästyi kesällä Pyhän Olavin mukaan nimetyyn St. Olaf Pale Aleen. Nyt syksyisen saunaillan oluena meillä oli tummempi Pässi IPA

Ruoan ja juoman ympärille kietoutuvat tarinat ovat aina jotenkin kiehtovia. Tässä taustalla on selvästi paljon uskallusta ja intohimoa – puhumattakaan upeasti oluisiin kiedotuista Olavinlinnan myyttisistä tarinoista ja visuaalisesti ilmeestä. (Niin kauniit pullot!) Kuulemani mukaan, Mustan Virran Panimon oluita löytyy sen kotihuudeilta ainakin Savonlinnan Prismasta ja Helsingissä pienpanimotuotteita myyvästä Pien-kaupasta. Kannattaa kokeilla jos kohdalle sattuu!

Tällaiselle viineihin keskittyvälle nautiskelijalle, aistittavissa on siis ehkäpä pientä alkavaa innostusta myös oluisiin. About time, B sanoi.

passi-olut-fannikaneli.jpg