Muutaman Rooman päivän jälkeen oli mukavaa suunnata maaseudun rauhaan. Toscana on meille, heti kesämökin järvimaiseman jälkeen, oman tuntuista sielunmaisemaa. Aina kun edellisestä reissusta on kulunut muutama kuukausi, alkaa mieli jo vaeltelemaan takaisin sinne (ja lentolippujen hakukoneeseen).
Suuntasimme viime lokakuusta tuttuihin maisemiin Toscanan eteläosaan Maremmaan. Me löydettiin sieltä nimittäin viime syksynä kukkuloiden keskeltä vanhalle oliivitilalle rakennettu pieni locanda. Muutama huone, unelmien uima-allas, kasvihuoneeseen rakennettu ravintola ja pienen pieni spa.
Avaan aamulla sängyn viereisen ranskalaisen parvekkeen oven ja kuuntelen linnunlaulua. Tarjoilija tuo meille altaalle yllätyksenä Aperol Spritzit, juustoja ja hunajaa. Viinilistan vaihtoehdoista suurinosa tulee 50 kilometrin säteeltä, viinipullon seuraksi saamme keittiön tervehdyksenä korin friteerattuja vihanneksia. Parvekkeelta näkyy juuri se Toscana, jonka kuvittelee mielessään. A little piece of heaven.
Jos matkaat eteläiseen Toscanaan, koe ainakin nämä
Capalbio – Söötti keskiaikainen kylä aivan rannikon lähellä. (Kylän ympäröivän muurin voi kiertää kävellen, jos uskaltaa!) Pienestä paikasta löytyy useita ihanan toscanalaisia ravintoloita.
Viinitilat – Piipahda ainakin muutamalla viinitilalla ja tee laukkuihin tilaa muutamalle tuliaispullolle. Alueen lempeä mikroilmaston sanotaan tuovan punaviineihin pehmeyttä. Nappaa mukaan ainakin yksi hyvä pullo Toscanan tunnetuinta viiniä, Chianti Classicoa.
Porto Ercole –Orbetellosta ajellaan Porto Ercolen suuntaan kaunista siltareittiä. Porto Ercolen sataman vierailun jälkeen kannattaa suunnatan ylös kukkukoille, josta löytyy luostari. Sen edustalta avautuu upeat näkymät Toscanan archipelagona tunnettuun maisemaan.
Sunnuntaiajelu – Tee päivän autoreissu Toscanan kukkoloita seuraillen, maatilojen ja rypäletarhojen ohi. Ilman kiirettä ja ex tempore pysähdyksillä. Me päädyttiin pysähtymään kuumilla lähteillä Saturniassa – ja kastautumaan noihin luonnon uskomattomiin mineeralialtaisiin!
Pitigliano – Pienenä Jerusalemina tunnettu kaupunki, jonka perusta on kaiverrettu kallioon, kukkalan päälle tietystikin. Sen juuret yltävät aina 3 500 vuoden taakse. Jo automatka tänne on elämys.
Loma teki tehtävänsä. Ja Italia, se tekee aina tehtävänsä. Ajatukset on lempeitä. Ympärillä näkee mahdollisuuksia. Elämää katselee taas vähän uudesta kulmasta – lämpöisillä Toscanan väreillä sävytettynä.
Kävin perjantaina onnittelemassa upean kirjan tekijöitä ja kilistämässä uuden Toscana-ruokakirjan kunniaksi. Kirjajulkkareita juhlittiin aidoissa toscanalaistunnelmissa – ribollita porisi liedellä, lasit täyttyivät Chianti Classico -viinistä ja pöytää oli katettu juustoja ja tietysti iso kulhollinen tiramisua!
Kirjan tekijöiden Marita Joutjärven ja Vittorio Gianninin rakkaus Italiaan huokui yhtälailla juhlissa kuin kirjan sivuillakin. Suurena Toscanan ystävänä olin todella innoissani kun kuulin, että läpikotaisin alueen tunteva pariskunta oli tehnyt siitä kirjan. Kirjan kansiin mahtuu Firenzestä kotoisin olevan Vittorion suvun tarinoita ja vanhoja albumeiden aarteita, osuvia huomioita italialaisesta elämäntavasta – aitoja ja perinteikkäitä toscanalaisia reseptejä tietysti unohtamatta.
Kirjan tunnelman luovat kauniit Satu Nyströmin ottamat kuvat. Olen onnekseni päässyt tekemään töitä Sadun kanssa, ja tiesin, että hänen käden jälkensä saa ihanat ruuat heräämään eloon, maistumaan ja tuoksumaan paperillekin painettuina.
Kirjasta löytyykin lähes 70 reseptiä. Useimpiin niistä liittyy meilläkin ihania muistoja Toscanan reissuilta. Castagnaccio (kastanjakakkua), jota leivottiin ystäväni kanssa vuosia sitten Toscanan maaseudulla. Zuppa inglese (kakku-vanukas), B:n kaikkien aikojen suosikkijälkkäri, jota pitää maistaa matkalla melkein jokaisessa ravintolassa. Pappa al pomodoro (tomaatti-leipäkeitto), jonka ansiosta menetin sydämeni täysin toscanlaiselle keittiölle vuosia sitten kun söin sitä ensimmäisen kerran pienen maalaiskylän ravintolassa.
Crostini toscani (maksatahnalla täytetyt leivät), jotka saivat minut rakastamaan maksaa. Cantuccini (mantelikeksit) ja Vin Santo -viini, jotka ovat ehdottomasti paras tapa päättää ateria. Ja tietysti ribollita (papukeitto). Teen sitä usein ja olen kirjoittanut siitä monesti niin lehden sivuilla kun blogissakin. Jos toscanalaisesta keittiöstä pitäisi valita vain yksi ruoka, se olisi minulle ribollita.
Ruokaohjeiden lisäksi kirjassa on hauskan osuvia nyrkkisääntöjä siihen miten hommat menee italialaisittain. Kuten vaikkapa se, että aterian päätteeksi ei koskaan tilata cappuccinoa. Se on suorastaan loukkaus kokkia kohtaan! Opin tuon erehdyksen ensimmäisellä Italian reissulla. Sivuilta löytyy myös kätevät listaukset selityksineen erilaisista pastoista ja kahveista. Todellinen opas tärkeistä italialaisista ruokatermeistä.
Kirjajulkkareiden jälkeen kävelin nauttimassa keväisistä Helsingin kaduista. Upeita kukkia, ikkunanpesijöitä ja vähän vielä katupölyäkin. Herkuttelin siskon kanssa tapaksilla hämärän tuloon saakka Soil Wine Roomissa.
Kyllä se vaan on niin, että aurinko, hyvä seura ja ruoka on ihan parasta. Niin ja Toscana! Sinne me suunnataan toukokuun alussa – samoihin maisemiin kun viime syksynäkin. Sitä ennen maistelen Toscanan tunnelmaa kirjan sivuilta.
Ribollita on toscanalaisissa keittiöissä sukupolvien ajan valmistettu ruoka, jossa ei ole mitään ylimääräistä.
Sain vuosia sitten italialaiselta ystävältäni ribollitan reseptin, josta on tullut meidän keittiössä viileiden päivien suosikki keitto. Sitä voisi keitellä jo pelkän tuoksun vuoksi – tuoksu on ihan niin kuin italialaisen maaseudun trattoriassa!
Useiden italialaisten ruokien peruskolmikko, porkkana, sipuli ja varsiselleri löytyy myös tästä keittopohjasta. Paksun keiton salaisuus on valkoiset pavut ja kuivahtanut leipä, joka pehmenee keitossa meheviksi paloiksi. Ei uskoisi, että keitossa on ainoastaan kasviksia – niin tuhti on lopputulos. Keiton maku vain paranee jos sen lämmittää uudelleen seuraavana päivänä – sitä keiton nimikin tarkoittaa, kahdesti keitettyä.
Kirjoitin koko ribollitan tarinan Ilman reseptiä -kolumnissa. (Se ilmestyi uusimman Maku-lehden sivuilla tänään!) Kun keiton on tehnyt kerran tai kaksi, ei ohjetta enää kaipaa. Tässä ensimmäisiä kertoja varten resepti – muuntele sitä vapaasti kaapista löytyvien raaka-aineiden mukaan.
Kun italialainen näyttää miten aito ja oikea tiramisu tehdään, tietää oppivansa jotan ainutkertaista. Tämä uskomattoman helppo ja vaivoton tiramisu on Giulian suvussa kauan käytetty resepti. Ainesten suhde toisiinsa on ohjeen ydin – 1 kananmuna ja 1 rkl sokeria 100 grammaan mascarponea. Näin ohjetta on helppo kertoa sopivan kokoiseksi. Aidon tiramisun maulle tärkeitä aineksia ovat myös ilmavat tiramisu-keksit, tuore espresso, tumma suklaa ja makea jälkiruokaviini. Elämäni paras tiramisu – kiitos Giulia! Ihanaa viikonloppua ja onnea kaikille isille! Halaus maailman parhaalle isälle!
Tiramisu (8-10 annosta)
– 4 hyvälaatuista kananmunaa – 4 rkl sokeria – 400 g mascarponea – 2-3 rkl jälkiruokaviiniä (esim. Vin Santo tai Sherry) – 200 g tiramisukeksejä (Savoiardi) – 1 dl espressoa tai vahvaa kahvia – 75 g tummaa suklaata – 3-4 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset kulhoihin. Lisää keltuaisiin sokeri ja vatkaa vispilällä kevyesti pehmeäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon mascarpone ja vatkaa reilusti tasaiseksi seokseksi.
Vatkaa kananmunan valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita valkuaisvaahto mascarponevaahtoon. Kaada sekaan loraus valitsemaasi makeaa viiniä ja sekoita. Rusinainen Vin Santo on erinomainen italialainen vaihtoehto.
Lusikoi kerros vaahtoa ison kulhon pohjalle. Ripottele päälle rouhittua tummaa suklaata. Kasta keksit kevyesti jäähtyneessä espresossa, ja lado vaahdon päälle keksikerros. Peitä keksit reilulla kerroksella mascarponevaahtoa ja ripottele päälle suklaata. Tee muutama kerros niin että mascarponekerros jää päälimmäiseksi. Siivilöi pinnalle reilusti kaakaojauhetta. Anna tiramisun tekeytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.
Parsa-pappardelle
–
150 g pastaa –
200 g vihreää parsaa –
1 rkl oliiviöljyä –
1 kpl_m valkosipulinkynsi –
1/2 sitruuna –
1 dl kuohukermaa –
30 g parmesaania
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Napsi parsoista puisevat tyvet pois. Leikkaa parsat muutaman sentin mittaisiksi paloiksi. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja pyörittele parsoja pannulla noin 5 minuuttia kunnes ne ovat reippaan paahtuneet.
Nosta parsat lautaselle odottamaan. Lisää samalle pannulle hienonnettu valkosipuli ja hienoksi raastettua sitruunankuorta. Kääntele 30 sekunttia. Kaada joukkoon kuohukerma. Anna porista noin minuutin. Purista joukkon noin puolikkaan sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita pasta ja paahdetut parsat kastikkeeseen. Raasta päälle parmesaania ja lisää sitruunankuorta.
Kuori ja keitä perunat 15 minuuttia kunnes ne ovat juuri kypsiä. Valuta ja anna jäähtyä. Leikkaa perunat isoiksi paloiksi.
Napsi parsoista puisevat tyvet pois. Leikkaa parsat muutaman sentin mittaisiksi paloiksi. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja pyörittele parsoja pannulla noin 5 minuuttia kunnes ne ovat reippaan paahtuneet.
Sekoita kulhossa perunat ja parsat. Lisää joukkoon siivutettu varsiselleri ja herneenversoja.
Sekoita eri kulhossa kastikkeen ainekset. Kääntele kastike salaattiin.
Kuumenna oliiviöljy pannulla keskilämmöllä. Lisää pannulle hienonnettu salottisipuli ja valkosipuli. Kuullota muutama minuutti.
Lisää pannulle tomaattipyree. Kääntele pannulla 5 minuuttia kunnes väri muuttuu tiilenpunaiseksi.
Sekoita joukkoon vodka. Anna porista pari minuuttia. (Alkoholi kiehuu pois, eikä valmiissa kastikkeessa ole tunnistettavaa vodkan makua.)
Lisää mukaan kuohukerma ja sekoita kastike tasaiseksi. Säädä lieden lämpötila matalaksi. Lisää kastikkeeseen voi.
Samalla kun valmistat kastiketta, kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Säästä 1 dl pastan keitinvettä. Valuta al dente pasta siivilässä.
Lisää kypsä pasta pannulle kastikkeeseen. Lorauta joukkoon keitinvettä ja sekoittele kunnes pastat peittyvät tasaisesti kastikkeella. Anna kuumentua muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Kauho pasta kulhoihin. Ripottele päälle hienoksi raastettua parmesaania.
Paahdetut parsat ja papu-hernesalaatti
–
6 kpl_m vihreää parsaa –
oliiviöljyä
Salaatti –
250 g valkoisia papuja –
100 g herneitä –
1/3 kpl_m purjo –
2 rkl lehtipersiljaa
Napsi parsoista puisevat tyvet pois. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja pyörittele parsoja pannulla noin 5 minuuttia kunnes ne ovat reippaan paahtuneet.
Huuhtele ja valuta pavut. Sekoita kulhossa papujen joukkoon sulatetut pakasteherneet, silputtu purjo ja persilja.
Valmista kastike. Pese sitruuna. Raasta kuorta hienoksi raasteeksi. Purista mehu kulhoon. Sekoita joukkoon loput kastikeainekset. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita kastiketta oman makusi mukaan salaattiin. Tarjoile salaatti paahdettujen parsojen kanssa.
Italialainen ja erityisesti toscanalainen keittiö osaa yllättää ja ihastuttaa. Viiden päivän lomaan Toscanan maaseudulla ja Firenzessä mahtui paljon ruokaa. Aamiainen on yksinkertainen. Croisantti, persikkamarmeladia ja cappuccino tai kotipannussa poriseva espesso (Moka).
Lounaalla syödään usein keittoja ja pastaa. Alueelle tyypillistä papu-kasvikeittoa (Ribollita) ja paksua käsintehtyä pastaa villisianlihakastikkeella (Pici al ragu di cinghiale). Parasta katuruokaa ovat täytetyt leivät (Panini) ja maailmankuulu italialinen jäätelö (Gelato). Kotona ruokaa tehdään myös rakkaudella. Marinoituja artisokansydämiä, kesäkurpitsarisottoa, tomaatti-valkosipulispaghettia, kastanjakeittoa, kurpitsatäytteistä pastaa, tiramisua ja viikunakeksejä.
Illallinen kestää usein tunteja ja silloin syödään kaikki ruokalajit antipasti (alkupalat), primi (alkuruoka), secondi (pääruoka), dolce (jälkiruoka). Ruokajuomaksi erinomaista alueen Chianti Classico-viiniä. Antipasto-lautasella erilaisia lihoja (Salumi) ja alueen lampaanmaitojuustoja (Pecorino), perinteisiä toscanalaisia kananmaksacrostinia (Crostini di Fegatini di Pollo), pinaatti-ricottaravioleja salviavoin kanssa (Ravioli di spinaci e ricotta con burro e salvia), käsintehtyä makkaraa ja valkoisia papuja, punaviinissä haudutettua ankkaa, panna cottaa ja mantelikeksejä (Cantuccini) kastettuna Vin Santo-jälkiruokaviiniin.
Paljon italialaisia raaka-aineita matkasi mukana myös kotiin. Toscanan vaikutus on takuuvarma – matkan jälkeen vatsa ja ajatukset ovat täynnä yksinkertaisen hyvää ruokaa.
Parsa-pappardelle
–
150 g pastaa –
200 g vihreää parsaa –
1 rkl oliiviöljyä –
1 kpl_m valkosipulinkynsi –
1/2 sitruuna –
1 dl kuohukermaa –
30 g parmesaania
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Napsi parsoista puisevat tyvet pois. Leikkaa parsat muutaman sentin mittaisiksi paloiksi. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja pyörittele parsoja pannulla noin 5 minuuttia kunnes ne ovat reippaan paahtuneet.
Nosta parsat lautaselle odottamaan. Lisää samalle pannulle hienonnettu valkosipuli ja hienoksi raastettua sitruunankuorta. Kääntele 30 sekunttia. Kaada joukkoon kuohukerma. Anna porista noin minuutin. Purista joukkon noin puolikkaan sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita pasta ja paahdetut parsat kastikkeeseen. Raasta päälle parmesaania ja lisää sitruunankuorta.
Kuori ja keitä perunat 15 minuuttia kunnes ne ovat juuri kypsiä. Valuta ja anna jäähtyä. Leikkaa perunat isoiksi paloiksi.
Napsi parsoista puisevat tyvet pois. Leikkaa parsat muutaman sentin mittaisiksi paloiksi. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja pyörittele parsoja pannulla noin 5 minuuttia kunnes ne ovat reippaan paahtuneet.
Sekoita kulhossa perunat ja parsat. Lisää joukkoon siivutettu varsiselleri ja herneenversoja.
Sekoita eri kulhossa kastikkeen ainekset. Kääntele kastike salaattiin.
Kuumenna oliiviöljy pannulla keskilämmöllä. Lisää pannulle hienonnettu salottisipuli ja valkosipuli. Kuullota muutama minuutti.
Lisää pannulle tomaattipyree. Kääntele pannulla 5 minuuttia kunnes väri muuttuu tiilenpunaiseksi.
Sekoita joukkoon vodka. Anna porista pari minuuttia. (Alkoholi kiehuu pois, eikä valmiissa kastikkeessa ole tunnistettavaa vodkan makua.)
Lisää mukaan kuohukerma ja sekoita kastike tasaiseksi. Säädä lieden lämpötila matalaksi. Lisää kastikkeeseen voi.
Samalla kun valmistat kastiketta, kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Säästä 1 dl pastan keitinvettä. Valuta al dente pasta siivilässä.
Lisää kypsä pasta pannulle kastikkeeseen. Lorauta joukkoon keitinvettä ja sekoittele kunnes pastat peittyvät tasaisesti kastikkeella. Anna kuumentua muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Kauho pasta kulhoihin. Ripottele päälle hienoksi raastettua parmesaania.
Paahdetut parsat ja papu-hernesalaatti
–
6 kpl_m vihreää parsaa –
oliiviöljyä
Salaatti –
250 g valkoisia papuja –
100 g herneitä –
1/3 kpl_m purjo –
2 rkl lehtipersiljaa
Napsi parsoista puisevat tyvet pois. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja pyörittele parsoja pannulla noin 5 minuuttia kunnes ne ovat reippaan paahtuneet.
Huuhtele ja valuta pavut. Sekoita kulhossa papujen joukkoon sulatetut pakasteherneet, silputtu purjo ja persilja.
Valmista kastike. Pese sitruuna. Raasta kuorta hienoksi raasteeksi. Purista mehu kulhoon. Sekoita joukkoon loput kastikeainekset. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita kastiketta oman makusi mukaan salaattiin. Tarjoile salaatti paahdettujen parsojen kanssa.
