Täydellinen bolognese

  • 13.3.2017
  • Ei kommentteja

bolognese-fannikaneli.jpg

Tomaattimurskassa lilluva jauheliha. Siltä näyttää ei niin onnistunut pasta bolognese.

Jos et ole koskaan oikein ihastunut bologneseen, suosittelen kokeilemaan tätä helppoa ohjetta. Tähän ihanan täyteläiseen ja upean tuoksuiseen bolognese-kastikkeeseen ei nimittäin lisätä ollenkaan tomaattimurskaa. Reseptin salaisuus on klassikko makuyhdistelmä italialaisessa keittiössä (porkkana, selleri, sipuli) ja pitkä haudutusaika. Punainen väri ja tomaattisen tumma aromi tulee kastikkeeseen tomaattipyreestä.

Annan bologenesen porista hiljalleen yleensä lähemmäksi kolme tuntia. Pikaruokaa tämä ei siis ole, mutta valmisteluja ruoka ei liiemmälti kaipaa. Vihannekset kuutioidaan pienen pieniksi paloiksi ja raaka-aineiden aromeja herätellään hetki aluksi padassa käännellen. Sen jälkeen ruoan voi jättää valmistumaan itseksekseen kaikessa rauhassa.

Teen bolognesea usein perjantai-iltaisin. Samalla kun ruoka hautuu keittiössä, ehdin vähän siivoamaan B:n kanssa. Kun perjantain siivous on tehty, pöytä katettu ja kynttilät sytytetty, ruoka onkin valmista.

Keitä bolognesen kaveriksi spaghettia tai oikeastaan minkä tahansa muotoista pastaa. Tykkään itse kierrepastasta, fusillista bolognesen kanssa. Raasta pinnalle parmesaania ja kaada laseihin viiniä. Istahda pöytään siistissä kodissa. Päivän ihanin hetki.

bolognese-2-fannikaneli.jpg

 

Italialainen bolognese

– 100 g pekonia tai pancettaa
– 2 kpl_m porkkanaa
– 2 kpl_m varsisellerin vartta
– 1 kpl_m punasipuli
– 1 kg naudan jauhelihaa (rasvaa 17 %)
– 2 dl punaviiniä
– 130 g tomaattipyreetä
– 5 dl lihalientä
– 2 kpl_m laakerinlehteä

Lisäksi
– pastaa
– parmesaania

Kuumenna pata tai korkeareunainen iso paistinpannu (valitse astia, jossa on kansi). Paista kuutioitua pancettaa muutaman minuutin keskilämmöllä.

Leikkaa kuoritut porkkanat, sipuli ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Lisää ne pannulle ja kuullota kymmenisen minuuttia kunnes vihannekset ovat pehmentyneet. 

Lisää pannulle jauheliha. Kypsennä välillä käännellen kunnes jauheliha on kauttaaltaan ruskistunut.

Kaada joukkoon punaviini. Anna kiehua reippaasti pari minuuttua. Kuumenna samalla eri kattilassa lihaliemi.

Sekoita mukaan tomaattipyree. Kaada joukkoon kuumennettu lihaliemi. (Voit käyttää esimerkiksi lihaliemikuutiota tai fondia.) Lisää laakerinlehdet.

Nosta päälle kansi ja anna porista hiljalleen 2 1/2 – 3 tuntia.

Ota laakerinlehdet pois kastikkeesta. Tarjoile bolognese pastan kanssa. Ripottele päälle hienoksi raastettua parmesaania.

 

 

Cacio e pepe

  • 17.11.2016
  • Ei kommentteja

cacio-e-pepe-fannikaneli.jpg

Sen jälkeen kun me palattiin Amerikan reissulta pari viikkoa sitten, meidän keittiössä on ollut aika hiljaista. Tai toimintaa ainakin hyvin pienissä pätkissä.

Loman jälkeinen tohina töissä ja flunssapäivät siihen päälle. Pimeys. Päivät ovat tuntuneet tavallista lyhyemmiltä. Hankin jääkaappiin yhden asian joka pelastaa aina kun tuntuu juurikin tältä. Palan pecorino romano -juustoa. 

Roomalaisen klassikkopastan tekeminen, sitä ei voi oikeastaan edes laskea ruoanlaitoksi. Keität pastan. Lisäät siihen juustoa ja pippuria. That’s it. Nauran usein, että tämän pasta on todellinen kiireisen ihmisen mac ’n cheese.

Ajatus pasta syömiseltä ilman mitään muita tykötarpeita kuulostaa tylsältä. Miten kulhollinen pelkällä juustolla ja pippurilla maustettua pastaa voi maistua miltään. Mutta uskokaas, tätä maistettua, pastaa suorastaan himoitsee uudelleen – mielellään jo seuraavana iltana!

Tämän ruoan nimi kuvaa juuri mitä se on. Cacio e pepe – juusto ja pippuri. Cacio on Rooman alueen murretta ja tarkoittaa Pecorino romanoa. Se on lampaan maidosta valmistettu juusto, joka on rakenteltaan ja napakan suolaiselta maultaan hyvin paljon parmesaanin kaltainen. Pala pecorino romanoa säilyy jääkaapissa vaikka miten kauan. Juustotiskin myyjä kertoi, että hänellä oli koko kesän mökillä pala tätä juustoa nopeita lounaita varten. Juuri se tekee tästä ruoasta niin voittamattoman – kauppareissulle ei ole tarvetta kun kaapista löytyy vain pastaa, pecorinoa ja pippurimylly.

Pecorini romanon maku on voimakas, melkein tulisen mausteinen omalla tavallaan. Saman voi sanoa mustapippurista. Tuntuu siis hurjalta miten kaksi äänekästä ja itsensä takuu varmasti esiin tuovaa makua voidaan yhdistää – ja vieläpä niin ettei kummankaan määrässä säästellä. Pippuriakin täytyy lisätä pastaan juuri niin paljon kun vai suinkin uskaltaa, ja siihen päälle vielä päälle rouhaisu tai pari. Jotain ihmeellistä kuitenkin tapahtuu kun pippuri kohtaa juuston. Kaksi voimakasta tasapainottavat toisiaan niin, että kyseessä ei voi olla muu kuin täydellinen tasapeli. Kumpikaan maku ei puske läpi ja lopputulos on jotakin muuta mitä osasi odottaan.

Ensimmäinen reissuni Roomaan keväällä vain syvensi entisestään hullua ihastustani tähän pastaan. En meinannut malttaa tilata noissa ihanissa pikkukatujen trattorioissa muuta kuin cacio e pepeä. Ihan samaan en ole kotikeittiössä yltänyt, eikä ohjeelle ole yhtä oikeaa muotoa. Mutta monen eri kokeilun jälkeen, tästä on muodostunut meidän tapa tehdä juurikin se meille täydellinen cacio e pepe. 

Oletko cacio e pepen fani?

Cacio e pepe

– 200 g pastaa
– 1 rkl voita
– 1 rkl oliiviöljyä
– 2 dl pecorini romano -juustoa
– 3/4 tl mustapippuria

Keitä pasta al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Valuta pasta siivilässä ja palauta se kattilaan.

Sekoita pastan joukkoon voi ja oliiviöljy. Lisää hienoksi raastettu juusto ja sekoita voimakkaasti. Rouhi joukkoon mustapippuria.