Ruusukaalia, pekonia, sinihomejuustoa ja sinappikastiketta

  • 28.11.2016
  • Ei kommentteja

ruusukaali-salaatti-fannikaneli.jpg

Marras-joulukuun kokkailuun kuuluu ehdottomasti ruusukaalit. Ostan oikeastaan joka kauppareissulla rasiallisen kotimaisia ruusukaaleja – niin tein nytkin viikon alkuun ja tässä lopputulos. Todellinen herkuttelusalaatti.

En keksi parempaa makuparia ruusukaalille kun pekoni. Ja pekonille taas sinihomejuusto. Ja vielä kun olisi tajunnut ostaa pussillisen päärynöitä niin täydellinen talvisalaatti olisi ollut siinä. Mutta oli tämä hyvää näinkin.

Paistoin pekonipalat rapeiksi pannulla. Nostin ne talouspaperin päälle lautaselle odottelemaan. Jätin ruokalusikallisen verran pekonin paistorasvaa pannnulla, ja lorautin mukaan vähän öljyä. Leikkasin ruusukaalit melko ohuiksi siivuiksi ja paistoin ne juuri ja juuri kypsiksi pannulla. Kaadoin salaatin pannulta suoraan lautaselle ja murustelin mukaan vähän sinihomejuustoa. Kastikkeeksi sekoitin nopsasti hillopurkissa ravistellen kokojyvädijonia, oliiviöljyä ja punaviinietikkaa.

En nähnyt enkä kuullut ympäröivästä maailmasta mitään kun haarukoin salaattia suuhun. Kiireinen työpäivä nollaantui mielestä kerta heitolla.

ruusukaali-salaatti-2-fannikaneli.jpg

 

Ruusukaalisalaatti ja sinappikastike

– 300 g ruusukaaleja
– 100 g pekonikuutioita
– 1 rkl oliiviöljyä
– 100 g sinihomejuustoa

Kastike
– 1 rkl kokojyväsinappia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 1 rkl punaviinietikkaa

Napsi ruusukaaleista uloimmat lehdet pois. Leikkaa ruusukaali noin 1/2 cm paksuisiksi siivuiksi. Jätä pois kannat.

Paista pekonit pannulla rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperin päälle lautaselle valumaan.

Jätä noin ruokalusikallinen pekonin paistorasvaa pannulle. Lisää pannulle loraus oliiviöljyä. Laita viipaloidut ruusukaalit pannulle. Paista reilu viisi minuuttia kunnes ruusukaalit alkavat saada väriä pintaan.

Kumoa ruusukaalit lautaselle. Lisää pekoni ja murenna päälle sinihomejuustoa.

Sekoita kastikeainekset ja lusikoi salaatin päälle. Tarjoile lämpimänä.

Vaahterasiirappinen pork belly ja paahdetut kaalit

  • 1.11.2015
  • Ei kommentteja

vaahterasiirappi-pork-belly-fannikaneli.jpg

Heippa marraskuu. Vaikka lämpötilat tuntuvat vielä syksyisiltä, meillä aloiteltiin jo talvifiilistely. Paksut takit naulakkoon, parvekkeelle kanervia ja illallalla lämmintä glögiä. 

Uunissa rauhassa paistunut possu on parasta marraskuun illan ruokaa. Tein muutama viikko sitten hunajaisesta porsaankyljestä syksyiset burgerit. Nyt päätin tehdä kunnon paistin possua uudelleen vähän erilaisilla mausteilla. Pork belly eli porsaankylki on kyllä parhaimmillaan voittamaton lohturuoka. Ostan sitä kerralla ison satsin kun löydän lihatiskistä palan, jossa on paljon lihaa ja vähän ohuempi rasvakerros. Hyvä kerros rasvaa kyljessä kuitenkin on – se on juuri se, joka tekee pork bellystä niin mielettömän hyvän makuisen.

Viimeksi maustoin lihan hunajaisella marinadilla – nyt korvasin hunajan vaahterasiirapilla. Meillä on sitä reilu varasto kesän Amerikan vierailun jälkeen – B:n isän tekemää vielä. Kylki saa paistua rauhassa uunissa folion alla. Lopuksi folio otetaan pois, lihan rasvapuoli käännetään ylös päin ja pinta paistetaan rapeaksi. Sivelin lihan pinnan vielä paistamisen jälkeen aavistuksella siirappia ja viimeistelin maut sormisuolalla. Maldon on meidän keittiön luottosuola.

Käytän kaalien kanssa usein vaahterasiirappia. (Kuten tässä meidän vanhassa suosikkireseptissä.) Ja kaalien kanssa paahdan usein manteleita. (Ruusukaalien kanssa ihan parhaita tässä ohjeessa!) Niinpä kaalit ja mantelit tulivat heti mieleen sopivana lisukkeena lihalle.

Paahdoin ensi ruusukaalit napakan kypsiksi uunissa. Lisäsin niiden sekaan lehtikaalia ja manteleita, ja tyrkkäsin vuoan takaisin uuniin. Vajaan kymmenen minuutin paahtaminen riittää lehtikaalille ja manteleille hyvin. Työnsin kaalihöystön vuoan reunoille ja nostin paistin keskelle. Tämä vuoka on ihana nostaa pöytään vaikkapa isänpäivänänä – ekstra vaahterasiirapin ja sormisuolan kanssa.

Lämpöisää marraskuun alkua!

vaahterasiirappi-pork-belly-2-fannikaneli.jpg

 

Vaahterasiirappinen pork belly

– 1 kg porsaankylkeä
– 1 rkl sormisuolaa
– 2 rkl vaahterasiirappia
– 3 rkl soijakastiketta

Lisuke
– 400 g ruusukaalia
– 150 g lehtikaalia
– 1 dl manteleita
– 2 rkl oliiviöljyä
– sormisuolaa

Hiero mausteet porsaankyljen pintaan molemmin puolin. Anna lihan maustua jääkaapissa yön yli.

Pyyhi mausteet pois lihan pinnasta ja nosta se uunivuokaan rasvapuoli alas päin. Peitä vuoka tiiviisti foliolla. Paista lihaa 150 asteisessa uunissa 1 1/2 tuntia.

Ota folio pois ja käännä kylki rasvapuoli ylös päin. Leikkaa rasvaan veitsellä ruudukko. Paista 200 asteisessa uunissa vielä tunti.

Halkaise ruusukaali ja pyörittele ne lorauksessa oliiviöljyä. Laita kaalit isoon uunivuokaan. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Revi lehtikaalin pieniksi paloiksi ja poista paksut rangat. Pyörittele kevyesti oliiviöljyssä. Lisää lehtikaalit vuokaan ja sekoita mukaan mantelit. Paista 10 minuuttia.

Työnnä kaalit vuoan reunoille ja nosta paistettu liha keskelle. Sivele päälle aavistus vaahterasiirappi ja viimeistele sormisuolalla.

Ruusukaali-chorizopannu

  • 26.11.2014
  • Ei kommentteja

ruusukaalinlehdet-chorizo-fanni.jpg

Olen nyt virallisesti antanut itselleni luvan heittäytyä holiday spiritin vietäväksi.

 

Kuuntelin tuntikaupalla Sinatraa ja Bubléa. Seuraavaksi on vuorossa, kuten perinteisesti joka vuosi, Nigellan joulujaksot. Katson ne kaikki läpi aina ennen joulua. (Mitään oikeita jouluvalmisteluja en tietystikään ole vielä tehnyt, fiilistelyä vaan.)

 

Huomenna on meidän juhlakauden avaus, Thanksgiving. Kiitospäivää ei olla useinkaan päästy viettämään niin kuin haluttaisiin, molempien perheiden kanssa saman pöydän ääressä, ja se on joka vuosi ollut aika erilainen. Vuosien varrella kiitospäivää on vietetty Amerikan keskilännen notkuvien pöytien ääressä (tietysti kalkkuna, karpalohyytelö, kurpitsapiirakka mukaan lukien), kahdestaan pienessä asunnossa, mökillä ja muistaakseni reissussakin. Näytti jo siltä, että tänäkin vuonna meitä olisi taas vain kaksi, mutta kivojen sattumien summana, me päästään nauttimaan kiitospäivän ateria ihanan siskoni luona.

 

Kiitospäivää suunnitellessani selailin amerikkalaisia ruokalehtiä, ja huomasin ohjeen, joka käy hyvin juhlapöytään – kiitospäivän tai vaikkapa pikkujoulun. (Ja mitä haluaisin kyllä syödä ihan mikä päivä tahansa!) Ruusukaali on perinteinen lisuke Amerikassa, mutta tässä reseptissä siitä ei ole jäljellä mitään perinteistä. Traditions with a twist, sanoisin.

 

Paahdetut mantelit ja rapea chorizo-makkara sekoitetaan pannulla paistettuihin ruusukaalinlehtiin. Ruusukaalista kuoriutuu ihan uusi puoli kun sitä ei syödä kokonaisena kypsennettynä vaan yksittäisinä lehtinä. Ihastuin pari vuotta sitten jo tähän ruusukaalinlehtipannuun, joten oli kiva varioida uusi versio.

 

Lupasin muuten hoitaa siskon kiitospäiväpöytään jälkkärin. Siitä lisää huomenna!

 

ruusukaalinlehdet-chorizo-2-fanni.jpg

 

Ruusukaali-chorizopannu

– 1 dl manteleita
– 50 g chorizo-makkaraa
– 2 rkl oliiviöljyä
– 1 kpl_m valkosipulinkynsi
– 1 tl tuoretta timjamia
– 400 g ruusukaalia
– 1 tl punaviinietikkaa
– sormisuolaa
– mustapippuria myllystä

Paahda manteleita keskilämmöllä pannulla 5 minuuttia kunnes ne tuoksuvat ja saavat pintaan väriä.

Paista chorizoviipaleet pannulla rapeiksi.

Kuumenna oliiviöljy puhtaalla pannulla. Kuullota hienonnettu valkosipuli ja timjami parin minuutin ajan.

Leikkaa ruusukaaleista kannat, ja revi lehdet irti. Lisää lehdet pannulle ja paista välillä käännellen reilu 5 minuuttia. Nosta pannu liedeltä ja lorauta joukkoon punaviinietikka.

Sekoita ruusukaalinlehtien joukkoon paistettu chorizo ja mantelit. Mausta sormisuolalla ja mustapippurilla. Tarjoa lämpimänä.