Take-away-nuudelit kotona

  • 26.4.2017
  • Ei kommentteja

takeaway-nuudelit-fannikaneli.jpg

Torontossa asuessa me käytiin usein hakemassa take-awayta pari korttelin päästä kiinalaisesta ravintolasta. Ne nuudelit. Yksi paras makumuisto ikinä.

Jos kiinalaista ravintolaa ei ole juuri nyt holleilla ja ihanan mausteisten nuudeleiden himo iskee, voi ne tehdä helposti myös kotona. Ja ennen kaikkea, ne ovat ihan yhtä herkullisia kuin oikeiden takeaway-laatikoiden sisältökin.

Näiden nuudeleiden koukuttava makuyhdistelmä syntyy seesamiöljystä, soijasta, riisiviinietikasta, maapähkinävoista, inkivääristä ja chilistä. Uskokaa, näiden kanssa ei voi mennä pieleen. Kulhot ja puikot esille ja syömään!

takeaway-nuudelit-2-fannikaneli.jpg

 

Pähkinävoi-seesaminuudelit

– 180 g munanuudeleita
– 2 rkl seesamiöljyä
– 4 rkl soijakastiketta
– 2 rkl riisiviinietikkaa
– 1 rkl maapähkinävoita
– 1 tl sokeria
– 1 rkl tuoretta inkivääriä
– 2 kpl_m valkosipulinkynsiä
– 2 tl chilitahnaa

Pinnalle
– ruohosipulia

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele ne juoksevan veden alla siivilässä ja valuta kuivaksi.

Sekoita seesamiöljy, soijakastike, riisiviinietikka, maapähkinävoi ja sokeri. Kuori ja raasta inkivääri ja valkosipuli. Lisää kastikkeeseen chilitahna ja sekoita hyvin. 

Kaada kastike nuudeleiden päälle ja sekoita. Laita nuudelit tarjoilukulhoihin ja ripottele pinnalle hienonnettua ruohosipulia.

Thanksgiving – muutama ajatus ja resepti kiitospäivään

  • 22.11.2016
  • Ei kommentteja

pekaanipiirakka-fannijakaneli.jpg

Torstaina vietetään Amerikassa kiitospäivää. Meillä on suunnitteilla friendsgiving – rennompi versio perinteisestä Thanksgiving-ateriasta. Kutsutaan ystäviä illaksi syömään. Menu on vielä vähän hakusessa – sieltä löytyy varmaankin ainakin kanaa, ruusukaalia ja maa-artisokkaa. Ja tietysti jälkkäriksi jokin amerikkalainen piirakka – pekaania tai kurpitsaa.

 

Tässä muutama resepti Thanksgiving-pöytään

Pecan pie, pekaanipiirakka on kiitospäivän klassikko. B inhosi tätä lapsena, ja rakastaa tätä nyt kaiken.

– Kalkkuna on amerikkalaisen juhlapöydän kunkku – meillä se on usein kokonaisena paistettu uunikana.

– Nämä chorizo-ruusukaalit on koukuttavan hyviä!

Mac ’n cheese on lohturuokien ykkönen tähän aikaan vuodesta.

Vaahterasiirapilla maustettu pork belly on yksi mahtavin tarjottava ruusukaali kanssa.

– Keittona kiitospäivän menussa on ansaitusti kurpitsakeitto.

– Jälkiruokana B:n suvun perinteiden mukaan tarjoillaan aina pumpkin pie, kurpitsapiirakka.

– Seuraavana päivänä kalkkunan tai kanan tähteistä tehdään mehevät voileivät. Vaikkapa tällaiset kerrosleivät.

 

Olen huomannut tässä syksyllä, että muutamalla pienellä valinnalla saa kummasti lisää energiaa. Se, että asioihin yrittää löytää positiivisen kulman, joskus vaikka vähän väkisin, vaikuttaa heti siihen, että alkaa suhtautumaan automaattisesti haastaviinkin juttuihin positiivisuuden kautta. Olen harjoitellut positiivisuutta ihan tietoisesti, ja kiitollisuus on yksi paras tapa tuoda lisää positiivisuutta elämään.

Siksi näen ehkä kiitospäivänkin tänä vuonna jotenkin uudessa valossa. Meille se tarkoittaa juurikin elämän ihanien asioiden muistamista ja jakamista läheisten kanssa. Ja hyvää ruokaa siinä sivussa – tietysti!

Ihanaa kiitospäivää ja positiivisia ajatuksia marraskuun lopun harmauteen!

 

Hotelli Punkaharju

  • 9.8.2016
  • Ei kommentteja

punkaharju-miljoo-6-tiinagarvey.jpg

Mäntyjen katveessa, mäen päälle nousevan tien päässä pilkottaa vaaleanpunaista. Haalean pastellia rakennusta ei malta olla katselematta. Hotelli Punkaharjun ovelle kävellessä tiirailen sen yksityiskohtia – kattoa, seiniä, ikkunoita. Jopa räystäslautoja koristaa kauniit yksityiskohdat.

Kun kuulin, että Hotelli Punkaharju avaa ovensa kesäkuussa, päätimme suunnata sinne ehdottomasti mökkilomalla. Olen käynyt paikassa eri ikäisenä – lapsena sukulaisten häissä, kesäpäivän retkellä teininä ja muutama vuosi sitten kesävieraidenkin kanssa. Se on todellinen Itä-Suomen klassikko.

punkaharju-miljoo-tiinagarvey.jpg

punkaharju-miljoo-4-tiinagarvey.jpg

punkaharju-miljoo-5-tiinagarvey.jpg

Sisälle astuessa avautuu valoisa tila. Baaritiski, oleskelunurkkaus ja muutama porras ravintolaan. Ikkunoista näkyy terassin eli metsälaiturin kulma. Ympärillä on erilaisia värisiä vanhoja maljakoita ja lasilyhtyjä. Lasiesineet muistuttavat mummolan hyllyjen kokoelmista.

Meidät ohjataan pöytään verannan isojen ikkunoiden ääreen. Tunnistettava ääni kuuluu kaukaa. Paikan omistaja Saimi Hoyer toivottaa meidät tervetulleiksi ja istahtaa pöytään. Olin odottanut mielenkiinnolla, että pääsemme puhumaan Saimin kanssa siitä, miten vanha Punkaharjun valtionhotellina tunnettu paikka on herätetty henkiin. Niin ja tietysti ruuasta!

punkaharju-miljoo-3-tiinagarvey.jpg

Historia näkyy ja tuntuu Hotelli Punkaharjussa. Vuonna 1845 keisari Nikolai I määräsi harjulle rakennettavaksi metsänvartijan talon matkailijahuoneineen. Talosta kasvoi myöhemmin Suomen vanhin valtionhotelli, jonka tarina jatkuu nyt. Ikkunoiden ja seinien koristeiden muodot jatkuvat ympäri ravintolaa ja hotellia – valaisimissa, kahvikupeissa, tarjoilijoiden essuissa.

Mäntyjen rungot ja metsäpolut. Harjutiet ja mutkittelevat rannat. Katselen todellista kansallismaisemaa. Punkaharjun maisema on kuvattu upeasti ravintolan seinälle suureen kangaspintaan.

Ravintola ja sen ruokalista kertovat samaa tarinaa koko paikan kanssa. 

– Ajatuksena on tarjota koko elämys – ainutlaatuiset huoneet, lähellä sijaitsevat metsähuoneet, paikallinen ruoka, saunajooga, puoti, terassi ja puutarha, Saimi kertoo. 

Kysyn Saimilta miten hän kuvailisi Ravintola Punkaharjun ruokaa.

– Puhtaat raaka-aineet ennen kaikkea. Koko ravintolan menu elää paikallisten raaka-aineiden mukaan. Siitä mitä järvestä nousee ja mitä metsästä saa. Saimaa on vahvasti läsnä kalaruokien kautta. Samoin minulle erityisen rakas metsä.

Tuohon ruokafilosofiaan on helppo yhtyä. Upeiden raaka-aineiden kanssa ei tarvitse lähteä mutkittelemaan liikaa. Silti annoksissa on hauskaa yllättävyyttä ja vakaan varmaa tekniikkaa.

-Vieraista suuri osa on matkoilijoita. Paikan ovat kuitenkin löytäneet myös paikalliset ihmiset. Se on minulle erityisen tärkeää. Teemme tätä erityisesti myös heille. Tänne pitää olla helppo tulla, Saimi sanoo.

punkaharju-ruoka-2-tiinagarvey.jpg

Ravintolan lounas tarjoillaan seisovasta pöydästä. Kävimme syömässä senkin yhtenä päivänä juuri ennen loman loppua. Kauniisti kootun buffetin rustiikeissa salaateissa vilkkuu villiyrtit, pikkelöidyt sienet ja kauden kasvikset. Tarjolla oli myös hanhipateeta, savustettuja muikkuja, ja aah, aivan upeaa särkimoussea. Lusikoin moussea rapean leivän päälle varmastikin enemmän kun kukaan muu lounasvieras! Pöydän antimien rinnalle voi tilata erikseen myös lämpimän pääruuan. Kun lounas päättyy kolmelta, kesällä herkuttelu siirtyy metsälaiturille, jossa saa terassimenun annoksia.

Sitten takaisin meidän ihanaan iltaan! Ravintola Punharju tarjoilee illallista kuudesta alkaen. Menun voi valita kolmen ja viiden ruokalajin laajuisena. Päivän menu vaihtelee, ja sen suunnitelma elää usein vielä viime hetkillä keittiöpäällikkö Miika Lönnin käsissä. Ruuan maailmassa näkyy myös Sami Tallbergin kädenjälki.

Harjun illallisen aloittaa sokerisuolattu siika, joka oli nostettu uusien perunoiden päälle. Siian kyljessä ihanan pehmeästi savustettua kananmunan valkuaista, keltuaiskremeä ja pikkelöityjä sinapinsiemeniä. Suurin rakkaus suomalaiseen ruokaan taisi syttyä jo tässä vaiheessa. Murea Hauhalan hanhi on kypsennetty confit-tyyliin ja peitetty ohueksi siivutetuilla omenilla ja kuivatuilla vadelman muruilla.

Viinipaketti säesti muuten todella onnistuneesti nautiskelua pitkän kaavan mukaan. Erityisesti mieleen jäi juurikin hanhen kanssa yhdistetty toscanalainen rose. Viinissä oli aavistus vihreän omenan ja vadelman aromeja ja kirpeyttä, aivan kuten lautasellakin, ja sen terä taittoi täydellisesti hanhenrasvaa.

punkaharju-ruoka-11-tiinagarvey.jpg

punkaharju-juoma-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-tiinagarvey.jpg

Erinomaisten viinien lisäksi, oli ihana nähdä miten muihinkin juomiin oli panostettu. Juha Konttinen vastaa sekoituksista baaritiskin takana, ja ammattitaito loistaa kyllä laseista. B autoili ja sai nauttia illan aikana alkoholittomista sekoituksista, kuulema elämänsä parhaista mocktaileista. Itse tehtyä teeuutetta, karpaloa, raparperia, yrttejä.

Juhan tarinaa kuunnellessa, ei ole vaikea nähdä mistä erinomaisuus juontaa juurensa – todellinen intohimo näkyy ja ennen kaikkea maistuu. Samaa voi sanoa aidosti myös keittilöstä. Punkaharjulle on tultu tekemään asioita tunteella, niin hyvin kun mahdollista. Koko henkilökunta tuntuu olevan paikasta ylpeä – ja siihen on hyvä syy.

punkaharju-juoma-2-tiinagarvey.jpg

Kesäiseen Suomi-menuuseen kuuluu ehdottomasti myös grillattu kala – tällä kertaa kuhaa parsakaalin kanssa. Harjun sieniliemi on taas kun metsäretki. Aavistus kuusenkerkkää ja melkein tusina erilaisia lähimetsien sieniä ei jättänyt kylmäksi. Saimin intohimo näkyy tietysti koko paikassa, mutta erityisesti myös kulhollisessa upeaa lientä. Lämpimistä ruuista karitsa oli jotenkin erityisen ihana. Lautaselle oli koottu karitsaa kahdella tapaa, ja porkkanaa kolmella tapaa. Tykkäsin todella paljon ruishelmistä, jotka toivat upean aromin annokseen.

punkaharju-ruoka-5-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-4-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-6-tiinagarvey.jpg

Annosten välillä tarjoiltiin ketunleipäsorbettia, jäädytetystä puukulhosta tarjoiltuna. Sanoin B:lle heti, että tämä maistuu lapsuudelta! Mökkimetsästä alkukesällä suuhun suoraan poimituilta lehdiltä. Tarjoilija kertoi, että annoksesta on tullutkin kuin vahingossa yksi tykätyin annos, joka saa paljon kehuja. Jälkiruoka taas yhdisteli piimää, mansikoita ja paahteisen sokerin makua.

punkaharju-ruoka-7-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-9-tiinagarvey.jpg

Upeista ammattilaisista on baarin ja keittiön lisäksi mainittava myös ehdottomasti tarjoilu. Harvoin saa näin erinomaista ja välitöntä palvelua. Kiitos, Eve! Aina ei voi sanoa hyvän ravintolaillan jälkeen, että ruuan ohella, illasta jäi mieleen myös ihmiset.

Saimi vannotti meillä, että illan päätteeksi täytyy maistaa vielä paikan erikoisuutta, sienicocktailia. Vähän jännittyneenä, toinen silmä kiinni otin pienen hörpyn lasin reunalta. Enpä ollut tiennyt ennen tätä iltaa miten hyvältä konjakki, sieniuute, pehmeä vaahto ja pinnalle ripoteltu sienipöly voikaan maistua yhdessä. Tätä ei kannata jättää väliin!

sienicocktail-tiinagarvey.jpg

Sienistä puheen ollen, miltä kuulostaisi sieniviikonloppu Punkaharjulla? Saimi porukoineen järjestää 27.-28.8. sienille pyhitetyn viikonlopun, johon kuuluu sieniretki, luentoja, asiantuntijoiden vierailuja, (rantasauna!) ja tietysti hyvää ruokaa mukaan lukien sieni-illallinen.

Illallista jälkeen mietin miten monta rakasta raaka-ainetta kotiseudulta löytyykään. Makuihin ja tuoksuihin liittyy paljon muistoja. Lapsuuden pieniä hetkiä. Ruoka voi tosiaan maistua samalta kun ikkunasta avautuva maisema, jokainen lautanen hieman eri tavalla. Täällä jos missä rakastuu suomalaisuuteen, ensimmäistä kertaa tai uudelleen.

Lusikoin jälkiruoan viimeisiä mansikan paloja. Männyissä vilkahtelee ohimenneen sateen pisarat. Taustalla soi vaimeasti musiikki. ”Kesä, jonka kerran elää sain, mielestäen ei haihdu milloinkaan…”

punkaharju-miljoo-7-tiinagarvey.jpg

 

Hotelli Punkaharju

Harjutie 596, 58450 Punkaharju

www.hotellipunkaharju.fi

 

Ravintola Punkaharju

Lounas päivittäin klo 11-15

Á la carte päivittäin klo 18-23

 

*Illallisen tarjosi Hotelli Punkaharju

 

Hiihtoloman ihanat herkut

  • 22.2.2016
  • Ei kommentteja

ragupolenta-fannijakaneli.jpg

Hiihtoloma! Osassa maata vietetään tällä viikolla jo koulujen talvilomaa, ja vaikkakin loskaa löytyy suuresta osasta Suomea, on talvitunnelma taattu kun lähtee ulkoilemaan säästä huolimatta ja pakkaa mukaan eväät ja termariin kuumaa juomaa!

Meillä seuraava loma on vasta pääsiäisenä, mutta hiihtolomatunnelmaa täytyy viritellä vähän täälläkin. Tein eilen illalla ihanat hot chocolate -kupit – sulatin tummaa suklaata maitoon ja lisäsin kattilaan kanelitangon. Samoin ruokalistalla on mukava tuhtia lohturuokaa – varsinkin possuruokia. (Muista muuten osallistua possureseptikilpailuun torstaihin 24.2. mennessä tämän postauksen kommenttialueella!)  Ja herkutteluun kuuluu nyt ehdottomasti Nutella ja maapähkinävoi!

Tässä muutama tärppiresepti hiihtoloman herkutteluun. Mukana pari suosikki possureseptiä ja kaksi ihanaa keksiohjetta – lapsille ja aikuisille!

 

Hiihtoloman parhaat reseptit

Kasslerpihvit ja omena-siiderikastike (unohtamatta rapeita salvianlehtiä!) on upea ja helppo ateria lomaviikon iltaan.

– Nyhtöpossu löysi tiensä meidän kaikkien keittiöön viime vuosina! Yksi herkullisimmista possuresepteistä on inkiväärioluessa haudutettu porsaanniska.

– Jäikö nyhtöpossusta jämät? Laita ne tähän tomaattiseen ragukastikkeeseen ja lusikoi se pehmeän parmesaani-polenta päälle!

– Vaahterasiirappi ja possu? Ehdottomasti! Paista porsaankylki rapeaksi ja tarjoile se ruusukaalien kanssa vaahterasiirapin ja manteleiden kera.

– Rakastatako Nutellaa? Mausta helpot kaurakeksit Nutella-hasselpähkinälevitteellä ja ylläty!

– Brownies-keksit ja peanut butter! Amerikkalaiset överin täyteläiset keksit maistuvat pulkkamäen jälkeen.

 

Thaimaalaisten makujen huumaa!

  • 5.11.2015
  • Ei kommentteja

Kaupallinen yhteistyö – Thaimaan matkailu

chef-ian-fannikaneli.jpg

Sain Thaimaan matkailulta kutsun kokkausiltaan. Ihan mieletöntä, ajattelin. Rakastan thaimaalaisia makuja ja halusin niiden kokkailuun ehdottomasti uusia vinkkejä.

Olen tehnyt simppeleitä thai-inspiroituneita reseptejä, mutten ole koskaan kunnolla tutustunut kaikki mausteisiin tai tehnyt todellisia thaimaalaisia ruokia. Kun kuulin, että pääsemme vielä kaiken lisäksi palkitun thairuoan keittiömestarin Chef Ian Kittichain oppiin niin tiesin, että illalta voi odottaa paljon.

Kirjoitin thaimaalaisesta ruuasta jo syyskuussa ja vinkkailin teille lukijakilpailusta. Yhdessä Maku-lehden kanssa, Thaimaan matkailu järjesti suuren reseptikilpailun. Voittajille oli varattu paikat Kokkikoulu Espassa järjestettyyn kokkausiltaan, ja onnekseni pääsin samaan kokkaustiimiin yhden voittajan kanssa.

Suusta suuhun -blogi on ollut jo pitkään kärkisijoilla lukulistallani, ja miten ollakaan, pääsin kokkaileemaan yhdessä juurikin ihanan Alisan ja hänen miehensä kanssa!

thaikokkikoulu-3-fannikaneli.jpg

kokkikoulu-6-fannikaneli.jpg

thaikokkikoulu-2-fannikaneli.jpg

Meidät jaettiin joukkueisiin ja illan kokkaushaaste oli valmis alkamaan! Kaikki tiimit tekivät kolme reseptiä, joiden valmistuksen Chef Ian antoi omat vinkkinsä. Tiimien välille julistettiin (leikkisä) kisa – paras pääruoka ja paras alkupala palkitaan illan lopuksi. Kisa toi esiin kyllä selvästi kaikkien kilpailuvietin. Tunnelma oli vähän niin kuin olisi ollut oikeasti jonkin kokkiohjelman kilpailussa – ei tosin yhtä paljon hikeä ja kyyneliä!

Meidän tiimi toimi aivan loistavasti, rennoin rantein kuten asiaan kuuluu. On hauska miten toisillensa ventovieraat ihmiset löytävät yhteisen sävelen hetkessä kattilan ääressä! Tiimin saumaton työ palkittiin kun Thaimaan suurlähettiläs julisti meidät illan pääpalkinnon voittajaksi! Tuuletukset – voittajien oli helppo hymyillä!

thaikokkikoulu-5-fannikaneli.jpg

chef-ian-2-fannikaneli.jpg

thaikokkikoulu-fannikaneli.jpg

thaikokkikoulu-4-fannikaneli.jpg

Ruuanlaittohaasteen jälkeen istahdimme pitkän pöydän ääreen maistelemaan viinejä. Chef Ianin kehittämä Jacob’s Creek Lamoon -viini jäi erityisesti mieleen. Sen hedelmällisyys sopii täydellisesti mausteisten thairuokien kanssa. Lamoon-viiniä löytyy tällä hetkellä vain ravintolavalikoimasta, mutta toivottavasti saamme sitä myös jossain vaiheessa Alkon hyllylle.

Päätimme mahtavan tilaisuuden Chef Ianin menulla. Aivan mielettömiä makuja, ja heittämällä yksi elämäni parhaista aterioista! Keittiömestari oli tiiminsä kanssa keittänyt kasaan menun pääruokana tarjoiltua currya 8 tuntia (!!). Huh huijakkaa miten syvät aromit! Hyvän ruoan lisäksi, seura oli mitä parasta. Happy times.

Illan aikana tehdyistä ruuista ihastuin varsinkin mausteiseen kookosmaitopohjaiseen keittoon. Niinpä illan inspiroimana innostuin tekemään kotona thaimaalaistyylistä keittoa. 

thaikeitto-fannikaneli.jpg

Halusin tehdä keitosta niin simppelin kun mahdollista ja käyttää muutamaa sesongin raaka-ainetta. Makea myskikurpitsa sopii mausteisen ruuan pariksi loistavasti, ja kana täydentää sopan. Jos kaupasta ei löydy kurpitsaa, keittoon käy loistavasti myös bataatti. Kotikaapista ei löytynyt (vielä!) kokkikoulun keiton mausteita, ja päätin oikoa mutkat ja käyttää keitossa punaista thai-currytahnaa. Vähän jotain uutta ja opittua – vähän omaa sovellusta ja freestylea.

Olipa ihana osallistua thaimaalaisten makujen matkalle (ja päästä syömään huikea Chef Ianin menu) – niin ja haastaa itsensä uusien juttujen äärellä! Näitä makuja jos mitä maistellessa kasvaa todellinen matkakuume. Iso kiitos kokkikoulun järjestäjille ja kanssakokkailijoille!

thaikeitto-3-fannikaneli.jpg

 

Thaimaalainen kurpitsa-kanakeitto

– 3 rkl punaista Thai-currytahnaa
– 4 dl kookosmaitoa
– 8 dl kanalientä
– 1 kpl_m myskikurpitsa
– 2 kpl_m salottisipulia
– 300 g kanan rintafileitä
– 1 rkl fariinisokeria
– 2 rkl limemehua
– 1 kpl_m chilipippuri
– ruohosipulia

Kuullota currytahnaa kattilassa keskilämmöllä hetki käännellen. Parin minuutin jälkeen kaada kattilaan kookosmaito ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi.

Lisää joukkoon kuorittu ja pieneksi kuutioitu myskikurpitsa ja salottisipulit. Leikkaa kanan rintafileet ohuiksi siivuiksi ja lisää keittoon. Mausta fariinisokerilla ja limemehulla.

Anna keiton porista 15 minuuttia kunnes kurpitsa ja kana on kypsää. 

Kauho keitto kulhoihin. Ripottele päälle viipaloitua chiliä ja silputtua ruohosipulia.