Cacio e pepe

  • 17.11.2016
  • Ei kommentteja

cacio-e-pepe-fannikaneli.jpg

Sen jälkeen kun me palattiin Amerikan reissulta pari viikkoa sitten, meidän keittiössä on ollut aika hiljaista. Tai toimintaa ainakin hyvin pienissä pätkissä.

Loman jälkeinen tohina töissä ja flunssapäivät siihen päälle. Pimeys. Päivät ovat tuntuneet tavallista lyhyemmiltä. Hankin jääkaappiin yhden asian joka pelastaa aina kun tuntuu juurikin tältä. Palan pecorino romano -juustoa. 

Roomalaisen klassikkopastan tekeminen, sitä ei voi oikeastaan edes laskea ruoanlaitoksi. Keität pastan. Lisäät siihen juustoa ja pippuria. That’s it. Nauran usein, että tämän pasta on todellinen kiireisen ihmisen mac ’n cheese.

Ajatus pasta syömiseltä ilman mitään muita tykötarpeita kuulostaa tylsältä. Miten kulhollinen pelkällä juustolla ja pippurilla maustettua pastaa voi maistua miltään. Mutta uskokaas, tätä maistettua, pastaa suorastaan himoitsee uudelleen – mielellään jo seuraavana iltana!

Tämän ruoan nimi kuvaa juuri mitä se on. Cacio e pepe – juusto ja pippuri. Cacio on Rooman alueen murretta ja tarkoittaa Pecorino romanoa. Se on lampaan maidosta valmistettu juusto, joka on rakenteltaan ja napakan suolaiselta maultaan hyvin paljon parmesaanin kaltainen. Pala pecorino romanoa säilyy jääkaapissa vaikka miten kauan. Juustotiskin myyjä kertoi, että hänellä oli koko kesän mökillä pala tätä juustoa nopeita lounaita varten. Juuri se tekee tästä ruoasta niin voittamattoman – kauppareissulle ei ole tarvetta kun kaapista löytyy vain pastaa, pecorinoa ja pippurimylly.

Pecorini romanon maku on voimakas, melkein tulisen mausteinen omalla tavallaan. Saman voi sanoa mustapippurista. Tuntuu siis hurjalta miten kaksi äänekästä ja itsensä takuu varmasti esiin tuovaa makua voidaan yhdistää – ja vieläpä niin ettei kummankaan määrässä säästellä. Pippuriakin täytyy lisätä pastaan juuri niin paljon kun vai suinkin uskaltaa, ja siihen päälle vielä päälle rouhaisu tai pari. Jotain ihmeellistä kuitenkin tapahtuu kun pippuri kohtaa juuston. Kaksi voimakasta tasapainottavat toisiaan niin, että kyseessä ei voi olla muu kuin täydellinen tasapeli. Kumpikaan maku ei puske läpi ja lopputulos on jotakin muuta mitä osasi odottaan.

Ensimmäinen reissuni Roomaan keväällä vain syvensi entisestään hullua ihastustani tähän pastaan. En meinannut malttaa tilata noissa ihanissa pikkukatujen trattorioissa muuta kuin cacio e pepeä. Ihan samaan en ole kotikeittiössä yltänyt, eikä ohjeelle ole yhtä oikeaa muotoa. Mutta monen eri kokeilun jälkeen, tästä on muodostunut meidän tapa tehdä juurikin se meille täydellinen cacio e pepe. 

Oletko cacio e pepen fani?

Cacio e pepe

– 200 g pastaa
– 1 rkl voita
– 1 rkl oliiviöljyä
– 2 dl pecorini romano -juustoa
– 3/4 tl mustapippuria

Keitä pasta al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Valuta pasta siivilässä ja palauta se kattilaan.

Sekoita pastan joukkoon voi ja oliiviöljy. Lisää hienoksi raastettu juusto ja sekoita voimakkaasti. Rouhi joukkoon mustapippuria.

Ensin oli Rooma

  • 23.5.2016
  • Ei kommentteja

IMG_7331.jpg

Capresesalaatin jälkeen ajattelin jatkaa Italian väreissä. Me otettiin pieni irto-otto arjesta Italiassa – ensin muutama päivä Roomassa ja sitten Toscanan maaseudulla.

Toscanassa me ollaan reissattu viime vuosina enemmänkin, mutta Rooma, siellä me oltiin nyt ensimmäistä kertaa. Ja olipa se upea – useammalla tavalla kun osasin odottaa. Ne kadut, suihkulähteet, pikkukuppilat – Roomassa paljastuu kadun kulman takaa aina jotain erityistä.

Aikamatkoja kauas menneeseen ja trattorioita, joiden ruoka sulattaa sydämen. Auringonlaskuja aukion rakennusten taakse, Aperol-lasillinen kädessä.

Tässä Rooman tunnelmia ja muutama ravintola, joihin on helppo ihastua.

 

Rooman ravintolasuositus x 3

 

Antica Birreria Peroni

Ensimmäinen pöytä, johon istahdimme Roomassa (todella nälkäisinä) oli tämän birrerian nurkkapöytä. Kun ruokalista on niin yksinkertainen, että ymmärrän sen italiaksikin, tietää että on oikeassa paikassa. Ravintolalla on pitkä ja värikäs historia jo vuodesta 1906 saakka. Ravintolasalin täytti lounasaikaan pukumiehet läheisistä pankeista ja toimistoista. 

Tarjoilija viittoi ja pyysi tulla katsomaan takana olevaa lasitiskiä: haluatteko näitä gorgonzola-munakoisorullia? Entäpä näitä makkaroita? Tomaattileipää? Si si. Tilasin loman alkuun jostain syystä yllätyksekseni oluen. Se ei yleensä koskaan ohita viiniä – ei sitten koskaan. Mutta oltiinhan nyt birreriassa. (Kiitos suosituksesta, Anna!)

Via S. Marcello 19, anticabirreriaperoni.net

 

Colline Emiliane

Ennen matkaa me tehtiin vain yksi pöytävaraus – se oli tänne vaatimattomasti sivukujalla pilkottavaan ravintolaan. Ikkunasta näkyi muutama pöytä. Ihan mukavalta näyttää, ajattelin. Ja sitten näin pienen keittiön, jonka keskellä oli vanha puinen pöytä jauhon peitossa. Näytti ihan kuin nonna olisi juuri lähtenyt sen äärestä pastoja pyörittelemästä. Ihastus ensisilmäyksellä ei osoittautunut vääräksi. Välitön tunnelma. Upeat käsintehdyt pastat. Maltillisen simppelit maut. Huolella valittu viinilista. Ja maukas paikan erikoisuus, giambonetto di vitella, maidossa haudutettu vasikanpotka.

Ravintolaan oli jono ja yrittäjiä ilman pöytävarausta – ainakaan sinä iltana ei olisi mahtunut mukaan ilman varausta. Onneksi B soitti sen siis etukäteen ja valinnut meille myöhemmän kattauksen (21:30) – aikaisempi kattaus tehdään turisteja silmällä pitäen muutama tunti aikaisemmin. Matkalla pitää ehdottomasti syödä italialaisittain myöhään! Tarjoilija kertoi lopuksi, että heillä on käynyt syömässä useita suomalaisia – heti yhden suomalaisen matkailulehden kirjoituksen jälkeen. Pyysi kiittämään tuosta jutusta – lupasin välittää viestin. (Kiitos suosituksesta, Mondo!) Illallinen oli yksi matkan parhaista. Pasta osaa olla sitten ihanaa.

Via degli Avignonesi 22, pöytävaraus suositeltavaa +39 06 481 7538

 

Taverna dei Fori Imperiali

Colosseumia oli helppo ihailla tuntikaupalla niin, että lounasaika meinasi mennä ohi. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy kotoisa taverna, joka sisustusta myöden niin italialainen kun osaa olla. Talon viiniä tilataan lounaalla 1/2 litran karahveissa ja listalta löytyy niin tunnettuja italialaisia kuin tarkemmin roomalaisiakin klassikkoja. Oma suosikkini nyt ja aina on cacio e pepe -pasta. Sen täydellinen tasapaino pecorinojuuston, öljyn ja reilulla kädellä lisätyn mustapippurin kanssa on lyömätön.

Via della Madonna dei Monti 9, latarvendeiforiimperiali.com

IMG_7377.jpg

IMG_7387.jpg

IMG_7512.jpg

IMG_7340.jpg

IMG_7519.jpg

IMG_7580.jpg

IMG_7320.jpg