Lonna ja meri

  • 12.6.2016
  • Ei kommentteja

IMG_1166.JPG

Jos minulta kysytään, parhaisiin kesäiltoihin kuuluu veden liplatus. Mökkirannan pehmeät laineet. Saaristossa meren kohina.

Me juhlittiin eilen B:n syntymäpäivää Lonnassa. Pienen pienellä saarella Helsingin edustalla, 10 minuutin venematkan päässä Kauppatorilta. Ravintola Lonna kuulosti juuri meidän paikalta. Puhtaita kesäisiä makuja. Ajatuksella valmistettua, rennosti nautittavaa ruokaa. Epäily osoittautui oikeaksi – ihan kuin tehty meille. Päivän mukaan muotoutuva, sesonkeja rakastava ruokalista, jolta löytyi kolme alkupalaa, kolme pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa. Tai vaihtoehtoisesti keittiön suunnittelema yllätysmenu neljällä tai viidellä ruokalajilla.

Varsinaista viinilistaa ei ole vaan viinin voi käydä valitsemassa itse viininurkkauksesta puulaatikoiden päältä. B valitsi kepeän aromikkaan viinin, joka oli meille jo tuttu. Se kävi täydellisesti mutkattomien annosten kaveriksi.

IMG_8402.JPG

IMG_8403.JPG

IMG_8404.JPG

Ja sitten takaisin ruokaan. Alkupalaksi valitsin parsaa ja keittiön omaa tuorejuustoa yhdistävän annoksen, jonka hauskana makuparina oli ripaus auringonkukansiemeniä. Pääruuaksi valitsimme molemmat karitsaa. Ja se oli kuulkaa upeaa, kerrassaan upeaa karitsaa! Pehmeäksi haudutetun lihan kanssa tarjoiltiin maa-artisokkaa kahdella tapaa, ja kivan rennosti kolme jaettavaa lisuketta. Lisukkeista maidossa ja voissa haudutettu varhaiskaali on niin ihanan makuista, että päätettiin tehdä sitä itse myös juhannuspöytään.

Useissa ravintoloissa jälkiruoka ei jaksa pitää puoliaan muiden annosten rinnalla. Lonnan jälkiruuat ilahduttivat. Söin varmastikin yhden parhaista jälkiruuista (koskaan!), jossa leikitteli pehmeä maidon maku ja napakka raparperi. Miten maidosta voi saada esiin niin montaa eri makua – kastikkeessa, jäätelössä ja marenkimaisen rapeissa kekseissä. Lonnassa ei siis missään nimessä kannata skipata jälkiruokaa!

Laivamatka takaisin ilta-auringossa oli ihana päätös illalle. Kyllä meri ja hyvä ruoka vaan tekee ihmisen onnelliseksi.

IMG_8405.JPG

 

Ensin oli Rooma

  • 23.5.2016
  • Ei kommentteja

IMG_7331.jpg

Capresesalaatin jälkeen ajattelin jatkaa Italian väreissä. Me otettiin pieni irto-otto arjesta Italiassa – ensin muutama päivä Roomassa ja sitten Toscanan maaseudulla.

Toscanassa me ollaan reissattu viime vuosina enemmänkin, mutta Rooma, siellä me oltiin nyt ensimmäistä kertaa. Ja olipa se upea – useammalla tavalla kun osasin odottaa. Ne kadut, suihkulähteet, pikkukuppilat – Roomassa paljastuu kadun kulman takaa aina jotain erityistä.

Aikamatkoja kauas menneeseen ja trattorioita, joiden ruoka sulattaa sydämen. Auringonlaskuja aukion rakennusten taakse, Aperol-lasillinen kädessä.

Tässä Rooman tunnelmia ja muutama ravintola, joihin on helppo ihastua.

 

Rooman ravintolasuositus x 3

 

Antica Birreria Peroni

Ensimmäinen pöytä, johon istahdimme Roomassa (todella nälkäisinä) oli tämän birrerian nurkkapöytä. Kun ruokalista on niin yksinkertainen, että ymmärrän sen italiaksikin, tietää että on oikeassa paikassa. Ravintolalla on pitkä ja värikäs historia jo vuodesta 1906 saakka. Ravintolasalin täytti lounasaikaan pukumiehet läheisistä pankeista ja toimistoista. 

Tarjoilija viittoi ja pyysi tulla katsomaan takana olevaa lasitiskiä: haluatteko näitä gorgonzola-munakoisorullia? Entäpä näitä makkaroita? Tomaattileipää? Si si. Tilasin loman alkuun jostain syystä yllätyksekseni oluen. Se ei yleensä koskaan ohita viiniä – ei sitten koskaan. Mutta oltiinhan nyt birreriassa. (Kiitos suosituksesta, Anna!)

Via S. Marcello 19, anticabirreriaperoni.net

 

Colline Emiliane

Ennen matkaa me tehtiin vain yksi pöytävaraus – se oli tänne vaatimattomasti sivukujalla pilkottavaan ravintolaan. Ikkunasta näkyi muutama pöytä. Ihan mukavalta näyttää, ajattelin. Ja sitten näin pienen keittiön, jonka keskellä oli vanha puinen pöytä jauhon peitossa. Näytti ihan kuin nonna olisi juuri lähtenyt sen äärestä pastoja pyörittelemästä. Ihastus ensisilmäyksellä ei osoittautunut vääräksi. Välitön tunnelma. Upeat käsintehdyt pastat. Maltillisen simppelit maut. Huolella valittu viinilista. Ja maukas paikan erikoisuus, giambonetto di vitella, maidossa haudutettu vasikanpotka.

Ravintolaan oli jono ja yrittäjiä ilman pöytävarausta – ainakaan sinä iltana ei olisi mahtunut mukaan ilman varausta. Onneksi B soitti sen siis etukäteen ja valinnut meille myöhemmän kattauksen (21:30) – aikaisempi kattaus tehdään turisteja silmällä pitäen muutama tunti aikaisemmin. Matkalla pitää ehdottomasti syödä italialaisittain myöhään! Tarjoilija kertoi lopuksi, että heillä on käynyt syömässä useita suomalaisia – heti yhden suomalaisen matkailulehden kirjoituksen jälkeen. Pyysi kiittämään tuosta jutusta – lupasin välittää viestin. (Kiitos suosituksesta, Mondo!) Illallinen oli yksi matkan parhaista. Pasta osaa olla sitten ihanaa.

Via degli Avignonesi 22, pöytävaraus suositeltavaa +39 06 481 7538

 

Taverna dei Fori Imperiali

Colosseumia oli helppo ihailla tuntikaupalla niin, että lounasaika meinasi mennä ohi. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy kotoisa taverna, joka sisustusta myöden niin italialainen kun osaa olla. Talon viiniä tilataan lounaalla 1/2 litran karahveissa ja listalta löytyy niin tunnettuja italialaisia kuin tarkemmin roomalaisiakin klassikkoja. Oma suosikkini nyt ja aina on cacio e pepe -pasta. Sen täydellinen tasapaino pecorinojuuston, öljyn ja reilulla kädellä lisätyn mustapippurin kanssa on lyömätön.

Via della Madonna dei Monti 9, latarvendeiforiimperiali.com

IMG_7377.jpg

IMG_7387.jpg

IMG_7512.jpg

IMG_7340.jpg

IMG_7519.jpg

IMG_7580.jpg

IMG_7320.jpg