Cacio e pepe

  • 17.11.2016
  • Ei kommentteja

cacio-e-pepe-fannikaneli.jpg

Sen jälkeen kun me palattiin Amerikan reissulta pari viikkoa sitten, meidän keittiössä on ollut aika hiljaista. Tai toimintaa ainakin hyvin pienissä pätkissä.

Loman jälkeinen tohina töissä ja flunssapäivät siihen päälle. Pimeys. Päivät ovat tuntuneet tavallista lyhyemmiltä. Hankin jääkaappiin yhden asian joka pelastaa aina kun tuntuu juurikin tältä. Palan pecorino romano -juustoa. 

Roomalaisen klassikkopastan tekeminen, sitä ei voi oikeastaan edes laskea ruoanlaitoksi. Keität pastan. Lisäät siihen juustoa ja pippuria. That’s it. Nauran usein, että tämän pasta on todellinen kiireisen ihmisen mac ’n cheese.

Ajatus pasta syömiseltä ilman mitään muita tykötarpeita kuulostaa tylsältä. Miten kulhollinen pelkällä juustolla ja pippurilla maustettua pastaa voi maistua miltään. Mutta uskokaas, tätä maistettua, pastaa suorastaan himoitsee uudelleen – mielellään jo seuraavana iltana!

Tämän ruoan nimi kuvaa juuri mitä se on. Cacio e pepe – juusto ja pippuri. Cacio on Rooman alueen murretta ja tarkoittaa Pecorino romanoa. Se on lampaan maidosta valmistettu juusto, joka on rakenteltaan ja napakan suolaiselta maultaan hyvin paljon parmesaanin kaltainen. Pala pecorino romanoa säilyy jääkaapissa vaikka miten kauan. Juustotiskin myyjä kertoi, että hänellä oli koko kesän mökillä pala tätä juustoa nopeita lounaita varten. Juuri se tekee tästä ruoasta niin voittamattoman – kauppareissulle ei ole tarvetta kun kaapista löytyy vain pastaa, pecorinoa ja pippurimylly.

Pecorini romanon maku on voimakas, melkein tulisen mausteinen omalla tavallaan. Saman voi sanoa mustapippurista. Tuntuu siis hurjalta miten kaksi äänekästä ja itsensä takuu varmasti esiin tuovaa makua voidaan yhdistää – ja vieläpä niin ettei kummankaan määrässä säästellä. Pippuriakin täytyy lisätä pastaan juuri niin paljon kun vai suinkin uskaltaa, ja siihen päälle vielä päälle rouhaisu tai pari. Jotain ihmeellistä kuitenkin tapahtuu kun pippuri kohtaa juuston. Kaksi voimakasta tasapainottavat toisiaan niin, että kyseessä ei voi olla muu kuin täydellinen tasapeli. Kumpikaan maku ei puske läpi ja lopputulos on jotakin muuta mitä osasi odottaan.

Ensimmäinen reissuni Roomaan keväällä vain syvensi entisestään hullua ihastustani tähän pastaan. En meinannut malttaa tilata noissa ihanissa pikkukatujen trattorioissa muuta kuin cacio e pepeä. Ihan samaan en ole kotikeittiössä yltänyt, eikä ohjeelle ole yhtä oikeaa muotoa. Mutta monen eri kokeilun jälkeen, tästä on muodostunut meidän tapa tehdä juurikin se meille täydellinen cacio e pepe. 

Oletko cacio e pepen fani?

Cacio e pepe

– 200 g pastaa
– 1 rkl voita
– 1 rkl oliiviöljyä
– 2 dl pecorini romano -juustoa
– 3/4 tl mustapippuria

Keitä pasta al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Valuta pasta siivilässä ja palauta se kattilaan.

Sekoita pastan joukkoon voi ja oliiviöljy. Lisää hienoksi raastettu juusto ja sekoita voimakkaasti. Rouhi joukkoon mustapippuria.

Ruoat suoraan kotiovelle – testissä Makuviikko

  • 26.9.2016
  • Ei kommentteja

Kaupallinen yhteistyö: Makuviikko

makuviikko-feature-fannikaneli.jpg

Hyvät raaka-aineet suoraan kotiovelle. Ruokaideat ja reseptit valmiina. Ei mitään liikaa tai liian vähän. Kunhan kokkailet ja nautit. Kuulostaa siltä, että tätä pitää kokeilla!

Sain mahdollisuuden testata Makuviikko-palvelua. Tilasin sieltä meille pariskuntaboksin – kahdelle henkilölle suunnitellun neljän päivän menun ja raaka-aineet. Viikon työkalenteri näytti kiireiseltä. Aika sopiva viikko testata miten arki-iltojen ruokadilemmaa voisi helpottaa.

Makuviikon tilaus kävi kätevästi nettilomakkeella. Seuraavan viikon ruokalähetykseen ehtii mukaan kun tilauksen tekee edelliseen keskiviikkoon mennessä. Sitä ennen voi tutustua tulevan viikon ruokalistaan. Ruokalaatikoita on eri kokoisia – neljän hengen perhebokseja kolmelle tai viidelle päivälle ja pariskuntabokseja neljälle päivälle. Tilauksen koon mukaan listaan kuuluu 3-5 reseptiä ja siihen tarvittavat raaka-aineet. Kotikaapista tulee löytyä perustarvikkeita, joita laatikossa ei ole erikseen – vaikkapa mausteita ja öljyä.

Kun tilaus on tehty, viikon menu ja resepteineen napsahtaa sähköpostiisi. Makuviikko toimittaa ruokalähetyksen maanantai-iltana. Näin raaka-aineet ovat sinulla heti viikon alussa tuoreina. Olin yllättynyt miten laajalle alueelle Makuviikko toimittaa ruokaa – tämä ei ole useiden muiden ruokakassipalveluiden tapaan ainoastaan pääkaupunkiseudun juttu. (Toimitusalueeseen kuuluvat Espoo, Kauniainen, Kirkkonummi, Siuntio, Klaukkala, Nurmijärvi, Lohja, Nummela, Tampere + lähialueet, Oulu + lähialueet, Helsinki, Vantaa, Porvoo, Sipoo, Pornainen, Kerava, Järvenpää, Tuusula, Turku, Kaarina, Naantali, Raisio, Littoinen, Parainen!) Sähköpostissa on lähetyksen tarkempi toimitusaika, ja meille Espoossa ilmoitettu aikaväli oli klo 17-19.

Laitoin päivän työt pakettiin ja lähdin toimistolta suoraan kotiin. Pitihän sitä ehtiä kotiin vastaanottamaan Makuviikon pakettia! (Nauroin ystävälleni, että tämähän on itseasiassa erinomainen syy ymmärtää irtautua toimistolta kiireisenä päivänä.) Ehdin kotiin viideksi ja ovikello soi jo vartin päästä. Jos olisin käynyt kaupassa, olisin ollut ruokakassien kanssa kotona varmastikin vasta seitsemältä.

makuviikko-boksi-5-fannikaneli.jpg

makuviikko-boksi-3-fannikaneli.jpg

makuviikko-boksi-6-fannikaneli.jpg

Kaikki raaka-aineet oli pakattu Makuviikko-laatikkoon. Onpa ihana ottaa ruuat vastaan tällaisessa pahvilaatikossa eikä missään muovikasseissa! (Laatikon voi muuten antaa seuravalla kerralla lähetille kierrätykseen vietäväksi ellei itse ehdi viemään.) Laatikossa oli kolmen reseptin raaka-aineet, jotka vaikuttivat kaikki laadukkailta. Vihannekset olivat napakoita ja pakattu paperipussiin. Pakastettu kotimainen siikafilee oli ankkajäässä eikä sulanut yhtään niin kuin omilla kauppareissulla pakasteilla on tapana tehdä. Kanafileet (laadukkaat kotimaiset nekin!) olivat myös kylmiä eikä tarvinnut miettiä ehtikö kylmäketju katkeamaan vai ei niin kun itselle monesti käy kun automatkalla kaupasta poikkeaa hoitamaan muitakin asioita.

Yksi kiva yksityiskohta valmiissa ruokaboksissa on se, että raaka-aineiden määrät on mitoitettu tarpeen mukaan. Pähkinöitä, yrttejä, vihanneksia ja proteiineja oli juuri sen verran kun reseptiin tarvitaan. Kauppojen pakkauskoot kun ovat usein ihan liian suuria kahden ihmisen tarpeeseen. Nyt mitään ei jää unohduksiin jääkaappiin nahistumaan ja hukkaan heitettäväksi. Aika fiksu tapa ruokahävikin ja säästämisenkin näkökulmasta. (Puhumattakaan siitä, että välttyy kaupassa heräteostoksilta!)

Viikon mittaan oli mielenkiintoista huomata miten usein ruokakysymyksiä oikeastaan miettiikään päivän aikana. Mitä sitä söisi illalla? Olikohan meillä mitä jääkaapissa? Ehtisiköhän B piipahtaa kotimatkalla kauppaan? Vai pysähdynkö metroasemalla kauppaan? Jaksankohan kantaa kaiken vai pitäisikö hurauttaa autolla markettiin kun pääsen kotiin? Milloin ehdin miettimään ostoslistan? Pitäisikö ostaa kerralla useamman päivän ruuat? Mutta mitä?

Kun Makuviikon testiviikolla noita ruokakysymyksiä hyppi automaattisesti mieleen, vastaus oli valmiina. Meillä on jo kaikki tarvittava kotona – ja vielä reseptitkin valmiina. Tuntui muuten aikas helpottavalta monta kertaa! Toisaalta valmis menu ja ruokalähetys ei ole varmastikaan meidän juttu ihan joka viikolle. Välillä on kiva etsiä itse ruokaideoita ja reseptejä, rullata ostoskärryjä hyllyjen välissä ja tutkiskella uusia tuotteita. Mutta tuo kaikki on mukavaa vain silloin kun on aikaa ja inspiraatiota. Tällaiselle ruokafanillekaan se ei nimittäin ole ollenkaan mukavaa kun ei jaksaisi eikä ehtisi. Sellaisille viikoille Makuviikko on todellinen pelastus. (Ja estää take away -laatikoiden kerääntymisen keittiöön!) Voisin kuvitella, että jos taas et tykkää etsiskellä ruokaideoita, on tällainen kyllä aika mutkaton vaihtoehto – lapsiperheiden hulinasta puhuttakaan.

Suosittelen siis ehdottomasti yhden viikon testausta – silloin näkee parhaiten mitä asioita omassa arjessa ruokalähetys voisi helpottaa, tuleeko syötyä paremmin ja millaisen määrän lisäaikaa muille asioille se voisi tuoda. Makuviikon kokeiluun liittyen, minulla onkin teille kivaa kerrottavaa! Pääset testaamaan ensimmäistä tilausta 20 euron alennuksella! (Tästä lisää postauksen lopussa!)

makuviikko-boksi-fannikaneli.jpg

makuviikko-boksi-1-fannikaneli.jpg

Makuviikon reseptit olivat Maku-tiimin tekemiä. Meidän viikon menu oli aika kivan kuuloinen – pad thai -nuudeleita, kalapataa ja sitruunaista kasvispastaa. Vaikka kaikki reseptit oli toimitettu sähköisesti, laatikossa oli mukana myös paperireseptit kivassa reseptivihkossa. Sitä oli helppo selailla hellan ääressä.

Vaikeinta oli päättää mikä resepteistä kokkailtaisiin ensin. Nälkäisenä teki mieli kaikkia! Pienen neuvottelun lopputuloksena olimme B:n kanssa yksi mielisiä. Avasimme meidän Makuviikon thaimaalaishenkisellä kana-nuudelipannulla. Sen annos oli todella reilu ja mitoitettu niin, että sitä syötiin myös seuraavana päivänä. 

Rakastan kalaruokia (varsinkin vaaleaa kotimaista kalaa) ja niitä tulee tehtyä ihan liian harvoin. Makuviikon kalapata oli todellista herkkua ja siihen tarkoitettu siika huippu hyvälaatuista. Iso peukku Makuviikolle laatuun panostamisesta ja pienempienkin tuottajien suosimisesta! Makuviikko on muuten aidosti suomalainen yritys eikä taustalla ole isoa ulkomaalaista firmaa (kuten joillakin kilpailijoilla), ja tykkään siitä miten mukana on vahvasti sesonkiajattelu.

Pariskuntaboksimme lista päättyi torstaina sitruunaiseen kasvispastaan. Siinä oli mietitty todella mukavasti miten kasvisten maut sulautuvat yhteen pastan kanssa, ja niin kun tiedätte, me ollaan hulluna sitruunapastaan. Se taisi siis loppujen lopuksi olla meidän suosikki.

Arki-illat olivat yhtäkkiä hujahtaneet ilman yhtään ruokadilemmaa. Perjantaina lähdettiin vaihteeksi ulos syömään – aika erinomainen ruokaviikko takana.

 

Lukijaetu: 20 euron alennus Makuviikko-tilauksesta!

Olen innoissani! Pääsen nimittäin jakamaan teidän kanssa Makuviikon erikoisedun! Ihan selkeästi rahanarvoinen etu onkin kyseessä, sillä Fanni & Kanelin lukijana saat 20 euron alennuksen ensimmäisestä Makuviikko-tilauksesta. Voit valita tarpeesi mukaan perhe- tai pariskuntaboksin, ja saat alennuksen tilauksestasi koodilla FANNI20.

Esimerkiksi pääset kokeilemaan pariskuntaboksia 49 euron hintaan (normaalisti 69 e). Tarjous on voimassa 31.10.2016 mennessä tehtyihin tilauksiin. Testaa ratkooko ruokatoimitus kotiovelle sinun arki-ruokaongelmat! 

Tilaa Makuviikko-boksi tarjoushinnalla

Lue lisää Makuviikko-palvelusta!

 

makuviikko-ruokaa-fannikaneli.jpg

makuviikko-pasta-fannikaneli.jpg

makuviikko-reseptit-fannikaneli.jpg

makuviikko-pasta-2-fannikaneli.jpg

 

Helppo pekoni-kantarellipiirakka

  • 12.8.2016
  • Ei kommentteja

kanttarellipiirakka-fannikaneli.jpg

Olen kirjoittanut muutamaan otteeseen meidän kantarellihulluudesta. Se vaan jatkuu – tai oikeastaan pahenee. Tämä pasta on, no yksinkertaisesti taivaallista. Olen tehnyt sitä nyt loppukesällä ainakin kolme neljä kertaa. Ja nämä juustoiset quesadillat on koukuttavia naposteltavia viikonloppuiltana.

Klassikkoresepti kantarelleista on ehdottomasti suolainen piirakka. Olen tykästänyt tähän super helppoon tapaan tehdä piirakkapohja. Siinä ei tarvita mitään kummempia kikkoja eikä tekniikaa, ja se sopii kaikki suolaisiin piirakoihin. Jauhot ja kananmuna sekoitetaan pehmeään voihin – näin taikina on myös helppo taputella vuokaan.

Täyte on simppeli ja pääosassa tietysti kanterellit! Sienien kanssa sopii myös muutama ripaus rapeaa pekonia. Täyteläiseen täytteeseen sekoitin creme fraicheen tuorejuustoa ja parmesaania. 

kanttarellipiirakka-2-fannikaneli.jpg

 

Helppo pekoni-kantarellipiirakka


Piirakkapohja
– 100 g voita
– 3 dl vehnäjauhoja
– 1 tl suolaa
– 1 kpl_m kananmuna

Täyte
– 1 l kantarelleja
– 1 rkl voita
– 1 kpl_m kesäsipulia
– 5 kpl_m pekonisiivuja
– 200 g tuorejuustoa
– 2 dl creme fraichea
– 2 kpl_m kananmunia
– 1 dl parmesaania

Pehmennä voi mikrossa tai pidempään huoneenlämmössä. Sekoita pehmeään voihin jauhot ja suola. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (24 cm). Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.

Kuumenna voi pannulla keskilämmöllä. Lisää pannulle puhdistetut sienet. Paista sieniä kunnes niistä irtoava neste haihtuu. Lisää joukkoon silputtu kesäsipuli varsineen. Nosta pannu liedeltä.

Paista pekonisiivut rapeiksi. Nosta ne talouspaperin päälle lautaselle ja anna rasvan valua pois. Riko pekonisiivut pieniksi paloiksi.

Sekoita kulhossa tuorejuusto ja creme fraiche tasaiseksi seokseksi. Vatkaa joukkoon kananmunat. Raasta parmesaani hienoksi raasteeksi.

Sekoita täytteeseen kantarellit, pekoni ja parmesaani. Levitä täyte piirakkapohjan päälle.

Paista 200 asteessa hieman uunin keskitasoa alemmalla tasolla noin 35-40 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja pohja kypsä. Anna piirakan jäähtyä 15 minuuttia ja tarjoile.

Helppo kesäkurpitsapasta

  • 11.8.2016
  • Ei kommentteja

kesakurpitsa-pasta-fannikaneli.jpg

Arki on kyllä omalla tavalla ihanaa. Vaikka loman jälkeen tuntuu aina jähmeältä palata toimistolle ja ruutineihin, niin arjessa on jotain mukavan tuttua ja lempeää.

Mitä arki oikeastaan onkaan. Elämää. Suurimmaksi osaksi se on joka päiväisiä tuttuja juttuja. Väliin tujaus yllätyksiä ja juhlaa. Muistutan usein itseäni, ettei ajatukset kulje ainoastaan loman tai matkojen odottamiseen, vaan joka päiväisessä elämässä pitää tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Usein ne ovat nimittäin juuri niitä pieniä juttuja. 

Meille hyvä arki on yhdessä puuhastelua. Usein keittiössä. Arkipäivinä, varsinkin sellaisina kun aika on kortilla, voi olla erityisen ylpeä itsestään jos keksii jonkin herkullisen ruuan joka vie vain vartin keittiössä. Joskus kiireisen päivän jälkeen ei vaan hotsita kokkailla, mutta ai vitsi, että voi olla tyytyväinen jos vaan puskee itsensä puoliväkisin keittiöön ja loihtii jonkin omannäköisen annoksen lautaselle. Aina se ei onnistu (silloin kaarretaan pizzapaikan parkkikselle!), mutta täytyy vaan jatkaa yrittämistä. Nuo ateriat ovat nimittäin onnistuessaan usein kaikkein parhaita.

Sellainen arki-illan annos on tämä vuohenjuustoinen kesäkurpitsapasta. Sain siihen inspiraation ihastuttavasta (ja super käytännöllisestä) uudesta Viola Virtamon ruokakirjasta nimeltä Opiskelijabudjetilla. Sen lisäksi, että kirja on täynnä kauniita kuvia, on sen reseptit oman ruokafilosofiani kanssa täydellisessä synkassa. Hyvistä raaka-aineista ihanaa ruokaa, jonka ei tarvitse olla kallista tai monimutkaista – klassisia yhdistelmiä ripauksella kekseliäisyyttä.  Sellaisia ruokia, jotka nostattavat arjenkin aina hieman ihanammaksi.

Kuten Violakin reseptissään, leikkasin kesäkurpitsan juustohöylällä pitkiksi nauhoiksi. Näin kesäkurpitsa pehmenee pannulla hetkessä ja annos on todella kaunis. Pastaksi tähän ohjeeseen sopii mikä tahansa pasta – artisaani tai perus, lyhyt tai pitkä, kokojyvä tai gluteeniton. Murensin mukaan pehmeää vuohenjuustoa ja reilun ripauksen kuivattuja chilihiutaleita.

Lempeää arkea kaikille!

 

P.S. Käy kurkkaamassa myös Violan upeaa Dinner Time Stories -blogia!

kesakurpitsa-pasta-2-fannikaneli.jpg

TallennaTallenna

TallennaTallenna

Helppo kesäkurpitsapasta

– 350 g pastaa
– 1 kpl_m kesäkurpitsa
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 kpl_m valkosipulinkynsiä
– 1/4 tl chilihiutaleita
– 1/2 kpl_m sitruuna
– 1 dl lehtipersiljaa
– 200 g pehmeää vuohenjuustoa

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen isoon kattilaan.

Leikkaa kesäkurpitsa pitkiksi ohuiksi siivuiksi juustohöylällä. Kuumenna oliiviöljy pannulla. Lisää pannulle kesäkurpitsanauhat, hienonnettu valkosipuli ja sitruunan mehu. Kääntele kesäkurpitsaa pannulla reilu 5 minuuttia.

Siivilöi pasta kun se on al dente. Sekoita keitetyn pastan joukkoon kattilassa pannulta kesäkurpitsa. Ripauta joukkoon chilihiutaleet ja hienonnettu persilja. Murenna mukaan pehmeä vuohenjuusto. Sekoita ja tarjoile heti.

Mustikka-vesimelonisalaatti

  • 7.8.2016
  • Ei kommentteja

melonisalaatti-fannikaneli.jpg

Meillä pidetään kesästä kiinni. Sääkartat ei ole joka päivä ihan samaa mieltä, mutta lautasella kesä jatkuu ainakin.

B:n yksi raaka-aine kesällä on vesimeloni, ja itsekin olen lämmennyt sille pikku hiljaa tässä vuosien varrella. Varsinkin kun kaupasta sattuu löytämään oikein hyviä meloneja – ei vielä liian makea vaan raikkaan rapsakoita.

Vesimeloni sopii täydellisesti salaatteihin ja sen rinnalle suolainen feta. Tällä kertaa lisäsin salaattiin myös kourallisen pensasmustikoita ja tuoreita mintunlehtiä. Ihan huikea yhdistelmä muuten – suosittelen!

Leppoisaa sunnuntaita!

melonisalaatti-2-fannikaneli.jpg