Ensin oli Rooma

  • 23.5.2016
  • Ei kommentteja

IMG_7331.jpg

Capresesalaatin jälkeen ajattelin jatkaa Italian väreissä. Me otettiin pieni irto-otto arjesta Italiassa – ensin muutama päivä Roomassa ja sitten Toscanan maaseudulla.

Toscanassa me ollaan reissattu viime vuosina enemmänkin, mutta Rooma, siellä me oltiin nyt ensimmäistä kertaa. Ja olipa se upea – useammalla tavalla kun osasin odottaa. Ne kadut, suihkulähteet, pikkukuppilat – Roomassa paljastuu kadun kulman takaa aina jotain erityistä.

Aikamatkoja kauas menneeseen ja trattorioita, joiden ruoka sulattaa sydämen. Auringonlaskuja aukion rakennusten taakse, Aperol-lasillinen kädessä.

Tässä Rooman tunnelmia ja muutama ravintola, joihin on helppo ihastua.

 

Rooman ravintolasuositus x 3

 

Antica Birreria Peroni

Ensimmäinen pöytä, johon istahdimme Roomassa (todella nälkäisinä) oli tämän birrerian nurkkapöytä. Kun ruokalista on niin yksinkertainen, että ymmärrän sen italiaksikin, tietää että on oikeassa paikassa. Ravintolalla on pitkä ja värikäs historia jo vuodesta 1906 saakka. Ravintolasalin täytti lounasaikaan pukumiehet läheisistä pankeista ja toimistoista. 

Tarjoilija viittoi ja pyysi tulla katsomaan takana olevaa lasitiskiä: haluatteko näitä gorgonzola-munakoisorullia? Entäpä näitä makkaroita? Tomaattileipää? Si si. Tilasin loman alkuun jostain syystä yllätyksekseni oluen. Se ei yleensä koskaan ohita viiniä – ei sitten koskaan. Mutta oltiinhan nyt birreriassa. (Kiitos suosituksesta, Anna!)

Via S. Marcello 19, anticabirreriaperoni.net

 

Colline Emiliane

Ennen matkaa me tehtiin vain yksi pöytävaraus – se oli tänne vaatimattomasti sivukujalla pilkottavaan ravintolaan. Ikkunasta näkyi muutama pöytä. Ihan mukavalta näyttää, ajattelin. Ja sitten näin pienen keittiön, jonka keskellä oli vanha puinen pöytä jauhon peitossa. Näytti ihan kuin nonna olisi juuri lähtenyt sen äärestä pastoja pyörittelemästä. Ihastus ensisilmäyksellä ei osoittautunut vääräksi. Välitön tunnelma. Upeat käsintehdyt pastat. Maltillisen simppelit maut. Huolella valittu viinilista. Ja maukas paikan erikoisuus, giambonetto di vitella, maidossa haudutettu vasikanpotka.

Ravintolaan oli jono ja yrittäjiä ilman pöytävarausta – ainakaan sinä iltana ei olisi mahtunut mukaan ilman varausta. Onneksi B soitti sen siis etukäteen ja valinnut meille myöhemmän kattauksen (21:30) – aikaisempi kattaus tehdään turisteja silmällä pitäen muutama tunti aikaisemmin. Matkalla pitää ehdottomasti syödä italialaisittain myöhään! Tarjoilija kertoi lopuksi, että heillä on käynyt syömässä useita suomalaisia – heti yhden suomalaisen matkailulehden kirjoituksen jälkeen. Pyysi kiittämään tuosta jutusta – lupasin välittää viestin. (Kiitos suosituksesta, Mondo!) Illallinen oli yksi matkan parhaista. Pasta osaa olla sitten ihanaa.

Via degli Avignonesi 22, pöytävaraus suositeltavaa +39 06 481 7538

 

Taverna dei Fori Imperiali

Colosseumia oli helppo ihailla tuntikaupalla niin, että lounasaika meinasi mennä ohi. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy kotoisa taverna, joka sisustusta myöden niin italialainen kun osaa olla. Talon viiniä tilataan lounaalla 1/2 litran karahveissa ja listalta löytyy niin tunnettuja italialaisia kuin tarkemmin roomalaisiakin klassikkoja. Oma suosikkini nyt ja aina on cacio e pepe -pasta. Sen täydellinen tasapaino pecorinojuuston, öljyn ja reilulla kädellä lisätyn mustapippurin kanssa on lyömätön.

Via della Madonna dei Monti 9, latarvendeiforiimperiali.com

IMG_7377.jpg

IMG_7387.jpg

IMG_7512.jpg

IMG_7340.jpg

IMG_7519.jpg

IMG_7580.jpg

IMG_7320.jpg

 

Road tripin varrelta – Washington D.C.

  • 15.7.2015
  • Ei kommentteja

road-sign-washington-fannijakaneli.jpg

Kesäkuun lopun lomaviikoilla, tehtiin B:n kanssa reilun viikon mittainen road trip Michiganista itään rannikkoa kohden. Matkan varrelle meillä oli muutama suunniteltu pysähdyspaikka, loppu jätettiin hyvien sattumien ja löytöjen varaan.

Ensimmäinen määränpää oli Washington D.C. – todellinen ruokamatkailin unelmakohde. Ja pitihän sitä nähdä kaikki kuuluisat maisemat ja monumentit! Kymmenen tunnin ajomatkan jälkeen, siinä se oli – White House, Valkoinen talo. Kaikki tärkeimmät nähtävyydet ovat samalla National Mall -alueella. Välimatkat ovat melko pitkät (koko alue lähes 4 kilometriä pitkä), joten kävimme alueella kahtena päivänä. Ja nähtävää riittää!

Capitol -hallintorakennus, Washington-monumentti (aivan epätodellisen näköinen jättimäinen taivaalle kiipeävä obeliski), Lincoln-muistomerkki, Reflecting Pool (jonka läpi Forrest Gump juoksee elokuvassa!) sekä toisen maailman sodan ja Vietnamin sodan pysäyttävät muistomerkit.

valkoinen-talo-fannijakaneli.jpg

washington-monument-fannijakaneli.jpg

IMG_2127.jpg

lincoln-memorial-fannijakaneli.jpg

IMG_1894.jpg

IMG_1896.jpg

Washingtonissa on helppo liikkua metrolla – tosin yhtä mukavaa se ei ole kun useimmissa kaupungeissa ollaan totuttu vanhentuneiden junien ja epätarkkojen aikataulujen takia helteisessä suurkaupungissa. Yhden aamupäivän vietimme kokonaan Union Marketissa, koko ajan syöden totta kai!

Union Market sopii erinomaisesti ravintolan tilalta rennoksi lounaspaikaksi, jossa voi maistella annoksia useilta eri tiskeiltä. Sieltä löytyy myös Amerikan kuuluisin lihakauppa Harvey’s ja maan parhaimmat Rappahannock-osterit(Kirjoitan myöhemmin lisää koko matkan parhaista ruokalöydöistä.) Tällä ruokahallilla on todellinen sielu ja sydän!

IMG_1982.jpg

IMG_2089.jpg

IMG_2076.jpg

IMG_2056.jpg

IMG_2061.jpg

Meidän hotelli oli Dupont Circle -alueella, ja siellä oli juhannusviikonloppuna Summer Solstice Farmer’s Market -tori. Oih, olisi voinut vaellella siellä monta tuntia! Ostettiin autoon vähän evästä ja lähdettiin rannikkoa kohden. Auton mittari kipusi pikkuhiljaa helteisen Washingtoninkin jälkeen vielä ylös päin, aina 100 Farenheitiin (noin 38 C). Lämpöä oli siis näyttävästi luvassa itärannikollakin!

Seuraavassa postausessa lisää road tripin itärannikon osuudesta – ainakin ihanasta B&B:stä, Atlantin aalloista (ja ihan hulluista ghost crab -ravuista)!

IMG_2206.jpg

IMG_2209.jpg

IMG_2217.jpg

IMG_2258.jpg