Barcelonan terkut!

  • 2.4.2017
  • Ei kommentteja

fannikaneli-barcelona.JPG

Moikku Barcelonasta! Me karattiin tänne kevätlomalle. Ja kevät täällä tosiaan onkin, tai oikeastaan suomalaisen mielestä kesä. Lämpömittari keikkuu parissakymmenissä ja tuulikin on yllättävän lempeä.

Me ollaan nautiskeltu lämmöstä ja hörpitty terassilla vermuttia aperitivon aikaan ennen illallista. Ohjelmassa muuten meillä on ollut tapakset, tapakset ja tapakset. Super rentouttavaa.

Lomaterkuin,

-Tiina

fannikaneli-barcelona-7.JPG

fannikaneli-barcelona-2.JPG

fannikaneli-barcelona-11.JPG

fannikaneli-barcelona-5.JPG

fannikaneli-barcelona-4.JPG

fannikaneli-barcelona-3.JPG

fannikaneli-barcelona-6.JPG

fannikaneli-barcelona-12.JPG

fannikaneli-barcelona-8.JPG

fannikaneli-barcelona-9.JPG

 

Syksyinen mökkireissu

  • 1.10.2016
  • Ei kommentteja

mokki-syksy-2-fannikaneli.jpg

Samalla kun aurinkoinen syyskuu kääntyy lokakuuksi, tämän vuoden mökkikausi alkaa olla ohi. 

Kävin B:n kanssa jo aika syksyisellä mökkireissulla. Järvi oli tyyni, mutta vesi jo vilpoista. Lehdet tipahtelevat ihan kuin parvissa puista maahan. Saunamökin makuuhuoneen patteri hohki kuumaa, ja piti meidät vielä lämpöisenä yön yli.

Päivällä kokkailtiin vielä viimeisen kerran ulkona. Tehtiin yhdessä porukalla pizzaa, ehkäpä parasta mitä olen koskaan itse tehnyt! Kokeilimme ensimmäistä kertaa pizzauunia – ja hauska projekti tuo pizzan paisto olikin! Kirjoitan blogiin lisää uunin kokeilusta ja meidän suosikki pizzataikinasta pian.

Sauna tuntui koleassa ilmassa erityisen nautinnolliselta, vaikkei uimaan enää uskallettukaan. Löysimme muuten kesällä uuden suosikkioluen, joka on tehty mökin läheisessä panimossa. Kerron teille tarkemmin tuosta löydöstä seuraavassa jutussa! Hyvä olut ja kiireetön saunailta tekivät terää kaupungin hulinan jälkeen.

On tämä paikka vaan niin rakas. Kesällä se on voittamattoman upea, oma pieni maailma. Syksyllä siinä on oma viehätyksensä. Rauha ja pieni haikeus. Viimeinen yö nukuttu mökkimaisemissa tältä vuodelta. Kiitos mahtavasta kesästä!

mokki-syksy-4-fannikaneli.jpg

mokki-syksy-5-fannikaneli.jpg

passi-olut-2-fannikaneli.jpg

mokki-syksy-fannikaneli.jpg

mokki-syksy-3-fannikaneli.jpg

 

Mökkiterveiset!

  • 16.7.2016
  • Ei kommentteja

IMG_8851.JPG

Täällä nautiskellaan kiireettömistä mökkipäivistä. Välillä sataa ja jyrisee, mutta mukaan on mahtunut muutama kesäisen lämmin päiväkin.

Pihamaan keittiöpuutarha on pärjännyt yllättävän hyvin koleasta heinäkuusta huolimatta. Tomaatti puskee satoa parhaiten. Mangoldi ja kesäkurpitsa, molemmat kasvavat mallikkaasti. Pikku hiljaa yrttilän asukitkin saavat kasvuvaihteen päälle. Aurinkoa toivotaan lisää – niin kasvimaalle kun meille laiturin nokasssa kirjoja lukevillekin!

Mökin keittiö on paras paikka simppeleille kokkailuille. Aamupalaa on aikaa tehdä rauhassa joka aamu koko porukalle. Tyynenä iltana päätettiin tyrkätä vene vesille ja onkireissun jälkeen ahvenet kipristelivät pannulla iltapalaksi. Kävin eilen B:n kanssa talsimassa metsässä ja illalla syötiin kanttarellipastaa ja mustikkapiirakkaa. Aikaa on ollut muutaman uuden reseptin kehittelyllekin. Tällaisessa paikassa ruokaideat syntyvät ihan eri tavalla kun kaupungissa. En malta odottaa, että pääsen jakamaan teidän kanssa uusimman ohjeen ihanille muru-mustikkamuffinsseille!

Näin se vaan on, mökkielämä tekee onnelliseksi.

IMG_8531.JPG

IMG_8932.JPG

IMG_8747.JPG

IMG_8726.JPG

IMG_8968.JPG

IMG_8955.JPG

 

TallennaTallenna

Loma Toscanassa

  • 25.5.2016
  • Ei kommentteja

IMG_7854.jpg

Muutaman Rooman päivän jälkeen oli mukavaa suunnata maaseudun rauhaan. Toscana on meille, heti kesämökin järvimaiseman jälkeen, oman tuntuista sielunmaisemaa. Aina kun edellisestä reissusta on kulunut muutama kuukausi, alkaa mieli jo vaeltelemaan takaisin sinne (ja lentolippujen hakukoneeseen).

Suuntasimme viime lokakuusta tuttuihin maisemiin Toscanan eteläosaan Maremmaan. Me löydettiin sieltä nimittäin viime syksynä kukkuloiden keskeltä vanhalle oliivitilalle rakennettu pieni locanda. Muutama huone, unelmien uima-allas, kasvihuoneeseen rakennettu ravintola ja pienen pieni spa.

Avaan aamulla sängyn viereisen ranskalaisen parvekkeen oven ja kuuntelen linnunlaulua. Tarjoilija tuo meille altaalle yllätyksenä Aperol Spritzit, juustoja ja hunajaa. Viinilistan vaihtoehdoista suurinosa tulee 50 kilometrin säteeltä, viinipullon seuraksi saamme keittiön tervehdyksenä korin friteerattuja vihanneksia. Parvekkeelta näkyy juuri se Toscana, jonka kuvittelee mielessään. A little piece of heaven.

 

Jos matkaat eteläiseen Toscanaan, koe ainakin nämä

Capalbio – Söötti keskiaikainen kylä aivan rannikon lähellä. (Kylän ympäröivän muurin voi kiertää kävellen, jos uskaltaa!) Pienestä paikasta löytyy useita ihanan toscanalaisia ravintoloita.

Viinitilat – Piipahda ainakin muutamalla viinitilalla ja tee laukkuihin tilaa muutamalle tuliaispullolle. Alueen lempeä mikroilmaston sanotaan tuovan punaviineihin pehmeyttä. Nappaa mukaan ainakin yksi hyvä pullo Toscanan tunnetuinta viiniä, Chianti Classicoa.

Porto Ercole  Orbetellosta ajellaan Porto Ercolen suuntaan kaunista siltareittiä. Porto Ercolen sataman vierailun jälkeen kannattaa suunnatan ylös kukkukoille, josta löytyy luostari. Sen edustalta avautuu upeat näkymät Toscanan archipelagona tunnettuun maisemaan.

Sunnuntaiajelu – Tee päivän autoreissu Toscanan kukkoloita seuraillen, maatilojen ja rypäletarhojen ohi. Ilman kiirettä ja ex tempore pysähdyksillä. Me päädyttiin pysähtymään kuumilla lähteillä Saturniassa – ja kastautumaan noihin luonnon uskomattomiin mineeralialtaisiin!

Pitigliano – Pienenä Jerusalemina tunnettu kaupunki, jonka perusta on kaiverrettu kallioon, kukkalan päälle tietystikin. Sen juuret yltävät aina 3 500 vuoden taakse. Jo automatka tänne on elämys. 

 

Loma teki tehtävänsä. Ja Italia, se tekee aina tehtävänsä. Ajatukset on lempeitä. Ympärillä näkee mahdollisuuksia. Elämää katselee taas vähän uudesta kulmasta – lämpöisillä Toscanan väreillä sävytettynä.

IMG_7658.jpg

IMG_7611.jpg

IMG_7618.jpg

IMG_7667.jpg

IMG_7671.jpg

IMG_7679.jpg

IMG_7865.jpg

IMG_8008.jpg

IMG_7754.jpg

IMG_7944.jpg

IMG_7951.jpg

 

Ensin oli Rooma

  • 23.5.2016
  • Ei kommentteja

IMG_7331.jpg

Capresesalaatin jälkeen ajattelin jatkaa Italian väreissä. Me otettiin pieni irto-otto arjesta Italiassa – ensin muutama päivä Roomassa ja sitten Toscanan maaseudulla.

Toscanassa me ollaan reissattu viime vuosina enemmänkin, mutta Rooma, siellä me oltiin nyt ensimmäistä kertaa. Ja olipa se upea – useammalla tavalla kun osasin odottaa. Ne kadut, suihkulähteet, pikkukuppilat – Roomassa paljastuu kadun kulman takaa aina jotain erityistä.

Aikamatkoja kauas menneeseen ja trattorioita, joiden ruoka sulattaa sydämen. Auringonlaskuja aukion rakennusten taakse, Aperol-lasillinen kädessä.

Tässä Rooman tunnelmia ja muutama ravintola, joihin on helppo ihastua.

 

Rooman ravintolasuositus x 3

 

Antica Birreria Peroni

Ensimmäinen pöytä, johon istahdimme Roomassa (todella nälkäisinä) oli tämän birrerian nurkkapöytä. Kun ruokalista on niin yksinkertainen, että ymmärrän sen italiaksikin, tietää että on oikeassa paikassa. Ravintolalla on pitkä ja värikäs historia jo vuodesta 1906 saakka. Ravintolasalin täytti lounasaikaan pukumiehet läheisistä pankeista ja toimistoista. 

Tarjoilija viittoi ja pyysi tulla katsomaan takana olevaa lasitiskiä: haluatteko näitä gorgonzola-munakoisorullia? Entäpä näitä makkaroita? Tomaattileipää? Si si. Tilasin loman alkuun jostain syystä yllätyksekseni oluen. Se ei yleensä koskaan ohita viiniä – ei sitten koskaan. Mutta oltiinhan nyt birreriassa. (Kiitos suosituksesta, Anna!)

Via S. Marcello 19, anticabirreriaperoni.net

 

Colline Emiliane

Ennen matkaa me tehtiin vain yksi pöytävaraus – se oli tänne vaatimattomasti sivukujalla pilkottavaan ravintolaan. Ikkunasta näkyi muutama pöytä. Ihan mukavalta näyttää, ajattelin. Ja sitten näin pienen keittiön, jonka keskellä oli vanha puinen pöytä jauhon peitossa. Näytti ihan kuin nonna olisi juuri lähtenyt sen äärestä pastoja pyörittelemästä. Ihastus ensisilmäyksellä ei osoittautunut vääräksi. Välitön tunnelma. Upeat käsintehdyt pastat. Maltillisen simppelit maut. Huolella valittu viinilista. Ja maukas paikan erikoisuus, giambonetto di vitella, maidossa haudutettu vasikanpotka.

Ravintolaan oli jono ja yrittäjiä ilman pöytävarausta – ainakaan sinä iltana ei olisi mahtunut mukaan ilman varausta. Onneksi B soitti sen siis etukäteen ja valinnut meille myöhemmän kattauksen (21:30) – aikaisempi kattaus tehdään turisteja silmällä pitäen muutama tunti aikaisemmin. Matkalla pitää ehdottomasti syödä italialaisittain myöhään! Tarjoilija kertoi lopuksi, että heillä on käynyt syömässä useita suomalaisia – heti yhden suomalaisen matkailulehden kirjoituksen jälkeen. Pyysi kiittämään tuosta jutusta – lupasin välittää viestin. (Kiitos suosituksesta, Mondo!) Illallinen oli yksi matkan parhaista. Pasta osaa olla sitten ihanaa.

Via degli Avignonesi 22, pöytävaraus suositeltavaa +39 06 481 7538

 

Taverna dei Fori Imperiali

Colosseumia oli helppo ihailla tuntikaupalla niin, että lounasaika meinasi mennä ohi. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy kotoisa taverna, joka sisustusta myöden niin italialainen kun osaa olla. Talon viiniä tilataan lounaalla 1/2 litran karahveissa ja listalta löytyy niin tunnettuja italialaisia kuin tarkemmin roomalaisiakin klassikkoja. Oma suosikkini nyt ja aina on cacio e pepe -pasta. Sen täydellinen tasapaino pecorinojuuston, öljyn ja reilulla kädellä lisätyn mustapippurin kanssa on lyömätön.

Via della Madonna dei Monti 9, latarvendeiforiimperiali.com

IMG_7377.jpg

IMG_7387.jpg

IMG_7512.jpg

IMG_7340.jpg

IMG_7519.jpg

IMG_7580.jpg

IMG_7320.jpg