toscana-keittokirja-fannikaneli.jpg

ribollita-toscanajulkkarit-fannikaneli.jpg

kevatta-kadulla-fannikaneli.jpg

Kävin perjantaina onnittelemassa upean kirjan tekijöitä ja kilistämässä uuden Toscana-ruokakirjan kunniaksi. Kirjajulkkareita juhlittiin aidoissa toscanalaistunnelmissa – ribollita porisi liedellä, lasit täyttyivät Chianti Classico -viinistä ja pöytää oli katettu juustoja ja tietysti iso kulhollinen tiramisua!

Kirjan tekijöiden Marita Joutjärven ja Vittorio Gianninin rakkaus Italiaan huokui yhtälailla juhlissa kuin kirjan sivuillakin. Suurena Toscanan ystävänä olin todella innoissani kun kuulin, että läpikotaisin alueen tunteva pariskunta oli tehnyt siitä kirjan. Kirjan kansiin mahtuu Firenzestä kotoisin olevan Vittorion suvun tarinoita ja vanhoja albumeiden aarteita, osuvia huomioita italialaisesta elämäntavasta – aitoja ja perinteikkäitä toscanalaisia reseptejä tietysti unohtamatta.

Kirjan tunnelman luovat kauniit Satu Nyströmin ottamat kuvat. Olen onnekseni päässyt tekemään töitä Sadun kanssa, ja tiesin, että hänen käden jälkensä saa ihanat ruuat heräämään eloon, maistumaan ja tuoksumaan paperillekin painettuina.

Kirjasta löytyykin lähes 70 reseptiä. Useimpiin niistä liittyy meilläkin ihania muistoja Toscanan reissuilta. Castagnaccio (kastanjakakkua), jota leivottiin ystäväni kanssa vuosia sitten Toscanan maaseudulla. Zuppa inglese (kakku-vanukas), B:n kaikkien aikojen suosikkijälkkäri, jota pitää maistaa matkalla melkein jokaisessa ravintolassa. Pappa al pomodoro (tomaatti-leipäkeitto), jonka ansiosta menetin sydämeni täysin toscanlaiselle keittiölle vuosia sitten kun söin sitä ensimmäisen kerran pienen maalaiskylän ravintolassa.

Crostini toscani (maksatahnalla täytetyt leivät), jotka saivat minut rakastamaan maksaa. Cantuccini (mantelikeksit) ja Vin Santo -viini, jotka ovat ehdottomasti paras tapa päättää ateria. Ja tietysti ribollita (papukeitto). Teen sitä usein ja olen kirjoittanut siitä monesti niin lehden sivuilla kun blogissakin. Jos toscanalaisesta keittiöstä pitäisi valita vain yksi ruoka, se olisi minulle ribollita.

Ruokaohjeiden lisäksi kirjassa on hauskan osuvia nyrkkisääntöjä siihen miten hommat menee italialaisittain. Kuten vaikkapa se, että aterian päätteeksi ei koskaan tilata cappuccinoa. Se on suorastaan loukkaus kokkia kohtaan! Opin tuon erehdyksen ensimmäisellä Italian reissulla. Sivuilta löytyy myös kätevät listaukset selityksineen erilaisista pastoista ja kahveista. Todellinen opas tärkeistä italialaisista ruokatermeistä.

Kirjajulkkareiden jälkeen kävelin nauttimassa keväisistä Helsingin kaduista. Upeita kukkia, ikkunanpesijöitä ja vähän vielä katupölyäkin. Herkuttelin siskon kanssa tapaksilla hämärän tuloon saakka Soil Wine Roomissa.

Kyllä se vaan on niin, että aurinko, hyvä seura ja ruoka on ihan parasta. Niin ja Toscana! Sinne me suunnataan toukokuun alussa – samoihin maisemiin kun viime syksynäkin. Sitä ennen maistelen Toscanan tunnelmaa kirjan sivuilta.