Kreikkalaiset täytetyt paprikat

  • 29.8.2016
  • Ei kommentteja

taytetyt-paprikat-3-fannikaneli.jpg

Maanantai, sieltä se tuli taas viikonlopun jälkeen vähän niinkuin yllättäen. Meillä oli ihanan laiska viikonloppu. Viime viikon kesäloman loppu, vieraiden lentokentälle aamuyöllä vieminen, hulinaa täynnä ollut työviikko – kaikki nollaantui mukavasti hyvillä unilla, aurinkoisella parvekkeella lueskellen ja vähän herkutellenkin.

Uusi viikko kaipaa uusia kujeita. Keittiössäkin. Tein ensimmäistä kertaa vuosiin täytettyjä paprikoita, ja mietiskelin miten saisin niihin hauskan modernin twistin. (Vähän niinkuin näihin vähän erilaisiin täytettyihin kesäkurpitsoihin.) Täytettyjen paprikoiden joskus tylsäkin maine unohtui kun täytin ne kreikkalaiseen tyyliin halloumilla, oliiveilla, tomaateilla ja sipulilla. Massaa täytteeseen tuo kvinoa, joka on muuten erilaisten mausteiden kanssa oiva täyte kaikenlaisiin muihinkin kasviksiin, vaikkapa kurpitsoihin ja tomaatteihin. 

taytetyt-paprikat-fannikaneli.jpg

Pienet halloumikuutiot paistuvat kivan rapeiksi täytettyjen paprikoiden päälle. Halloumin tilalle sopisi hyvin myös feta. Yrtiksi valkkasin tällä kertaa timjamin, sillä se oli ainoa yrttiruukku, joka selvisi hengissä parvekkeella meidän mökkiloman yli. Aika hyvin se sopikin mukaan – samoin oregano voisi olla ihana klassisen kreikkalaisen salaatin tapaan.

Hyvää twistiä alkavaan viikkoon!

taytetyt-paprikat-2-fannikaneli.jpg

 

Kreikkalaiset täytetyt paprikat

– 1 dl kvinoaa
– 2 dl kanalientä
– 3 kpl_m paprikaa
– 1 rkl oliiviöljyä
– 6 kpl_m kirsikkatomaatteja
– 10 kpl_m oliiveja
– 1 kpl_m punasipuli
– 1 tl tuoretta timjamia
– 200 g halloumijuustoa
– mustapippuria

Huuhtele kvinoa siivilässä juoksevan kylmän veden alla. Kuumenna kanaliemi pienessä kattilassa kiehuvaksi. Lisää huuhdeltu kvinoa kanaliemeen ja keitä 12 minuuttia kannen alla tai pakkauksen ohjeen mukaan.

Halkaise paprikat ja poista niiden kannat, siemenet ja valkoiset rangat. Nosta ne uunivuokaan tai pellille leivinpaperin päälle. Valele kevyesti oliiviöljyllä.

Sekoita kulhossa kypsä kvinoa, pilkotut kirsikkatomaatit, oliivit, punasipuli ja silputtu timjami. Lusikoi täyte paprikan puolikkaisiin.

Leikkaa halloumijuusto pieniksi kuutioiksi. Ripottele kuutiot täytettyjen paprikoiden päälle.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 35-45 minuuttia kunnes paprikat ovat pehmenneet ja halloumi on saanut rapean pinnan.

Mustikka-lehtikaalisalaatti ja rapeat halloumikuutiot

  • 15.8.2016
  • Ei kommentteja

mustikka-lehtikaali-fannikaneli.jpg

Nyt tekee mieli salaattia!

Täydellisessä salaatissa pitää olla jotain rapeaa. Jotain suolaista. Jotain vähän makeaa. Paljon raikkautta. Pikkaisen happoa ja tuoreita yrttejä. Ja lopuksi ripaus mustapippuria.

Sillä periaatteella rakensin tämän loppukesän salaatin. Paistoin lehtikaalista huippusuosion saavuttaneita sipsejä. Oliiviöljyssä pyöritellyt lehtikaalin lehdet paistuvat vartissa rapeiksi uunissa eikä niiden kanssa voi mennä vikaan jos vain vahtii uunin luukulla etteivät ne pala.

Punasipulit maustoin nopeasti viinietikassa samalla kun tein salaattia. Raa’an sipulin pistävästä mausta pääsee eroon näin takuuvarmasti. Pikapikkelöintiä pikaisimmillaan!

B kävi hakemassa torilta ison laatikon pensasmustikoita, ja nyt niitä voi nautiskella salaateissa ja pakkasesta pitkin talvea. Makeutta salaattiin tuo mustikan lisäksi myös maissi. Nuo kaksi sopivat muuten yllättävän kivasti yhteen!

Useimmiten päädyn lisäämään salaattiin jotain suolaista juustoa. Yleensä fetaa (feta forever!!), ja nyt lisäsin salaatin päälle halloumia. Se paistuu mukavan rapeaksi pannulla kuutioiksi pilkottuna.

Ja sitten vielä rouhaisu sitä mustapippuria. En voi itselleni mitään, ilman sitä salaatti ei ole valmis. Miltä kuulostaa? Aika täydellistä, sanon minä.

 

Lisää mustikkasalaattia? Kokeile myös myös mustikka-vesimelonisalaattia!

mustikka-lehtikaali-2-fannikaneli.jpg

 

TallennaTallenna

Mustikka-lehtikaalisalaatti ja rapeat halloumikuutiot

– 150 g lehtikaali
– 1 oliiviöljyä
– suolaa
– 100 g maissia
– punasipuli
– 2 rkl punaviinietikkaa
– 200 g halloumia
– 100 g mustikoita
– tammenlehtisalaattia
– tuoretta tilliä

Huuhtele lehtikaalin lehdet hyvin ja kuivaa ne. Poista puiseva varsi ja revi lehdet reilun kokoisiksi paloiksi. Pyörittele lehtikaali kulhossa oliiviöljyssä. Levitä lehdet leivinpaperin päälle uunipellille. Rouhi päälle suolaa. Paista 150 asteessa uunin keskitasolla 15 minuuttia tai kunnes lehdet ovat rapeita muttei vielä ruskeita.

Kiehauta maissi ja siivilöi jäätymään hetkeksi. Leikkaa kuorittu punasipuli ohuiksi siivuiksi. Sekoita sipulin joukkoon kulhossa viinietikka ja sokeri. Anna maustua sillä aikaa kun valmistelet salaatin.

Leikkaa halloumijuusto kuutioiksi ja paista reippaalla lämmöllä pannulla kunnes pinta on rapea.

Kokoa salaatti lautasille. Asettele pohjalle salaatinlehtiä. Ripottele päälle mustikoita, maissia, punasipuleita, halloumia ja tuoretta tilliä.

 

Hotelli Punkaharju

  • 9.8.2016
  • Ei kommentteja

punkaharju-miljoo-6-tiinagarvey.jpg

Mäntyjen katveessa, mäen päälle nousevan tien päässä pilkottaa vaaleanpunaista. Haalean pastellia rakennusta ei malta olla katselematta. Hotelli Punkaharjun ovelle kävellessä tiirailen sen yksityiskohtia – kattoa, seiniä, ikkunoita. Jopa räystäslautoja koristaa kauniit yksityiskohdat.

Kun kuulin, että Hotelli Punkaharju avaa ovensa kesäkuussa, päätimme suunnata sinne ehdottomasti mökkilomalla. Olen käynyt paikassa eri ikäisenä – lapsena sukulaisten häissä, kesäpäivän retkellä teininä ja muutama vuosi sitten kesävieraidenkin kanssa. Se on todellinen Itä-Suomen klassikko.

punkaharju-miljoo-tiinagarvey.jpg

punkaharju-miljoo-4-tiinagarvey.jpg

punkaharju-miljoo-5-tiinagarvey.jpg

Sisälle astuessa avautuu valoisa tila. Baaritiski, oleskelunurkkaus ja muutama porras ravintolaan. Ikkunoista näkyy terassin eli metsälaiturin kulma. Ympärillä on erilaisia värisiä vanhoja maljakoita ja lasilyhtyjä. Lasiesineet muistuttavat mummolan hyllyjen kokoelmista.

Meidät ohjataan pöytään verannan isojen ikkunoiden ääreen. Tunnistettava ääni kuuluu kaukaa. Paikan omistaja Saimi Hoyer toivottaa meidät tervetulleiksi ja istahtaa pöytään. Olin odottanut mielenkiinnolla, että pääsemme puhumaan Saimin kanssa siitä, miten vanha Punkaharjun valtionhotellina tunnettu paikka on herätetty henkiin. Niin ja tietysti ruuasta!

punkaharju-miljoo-3-tiinagarvey.jpg

Historia näkyy ja tuntuu Hotelli Punkaharjussa. Vuonna 1845 keisari Nikolai I määräsi harjulle rakennettavaksi metsänvartijan talon matkailijahuoneineen. Talosta kasvoi myöhemmin Suomen vanhin valtionhotelli, jonka tarina jatkuu nyt. Ikkunoiden ja seinien koristeiden muodot jatkuvat ympäri ravintolaa ja hotellia – valaisimissa, kahvikupeissa, tarjoilijoiden essuissa.

Mäntyjen rungot ja metsäpolut. Harjutiet ja mutkittelevat rannat. Katselen todellista kansallismaisemaa. Punkaharjun maisema on kuvattu upeasti ravintolan seinälle suureen kangaspintaan.

Ravintola ja sen ruokalista kertovat samaa tarinaa koko paikan kanssa. 

– Ajatuksena on tarjota koko elämys – ainutlaatuiset huoneet, lähellä sijaitsevat metsähuoneet, paikallinen ruoka, saunajooga, puoti, terassi ja puutarha, Saimi kertoo. 

Kysyn Saimilta miten hän kuvailisi Ravintola Punkaharjun ruokaa.

– Puhtaat raaka-aineet ennen kaikkea. Koko ravintolan menu elää paikallisten raaka-aineiden mukaan. Siitä mitä järvestä nousee ja mitä metsästä saa. Saimaa on vahvasti läsnä kalaruokien kautta. Samoin minulle erityisen rakas metsä.

Tuohon ruokafilosofiaan on helppo yhtyä. Upeiden raaka-aineiden kanssa ei tarvitse lähteä mutkittelemaan liikaa. Silti annoksissa on hauskaa yllättävyyttä ja vakaan varmaa tekniikkaa.

-Vieraista suuri osa on matkoilijoita. Paikan ovat kuitenkin löytäneet myös paikalliset ihmiset. Se on minulle erityisen tärkeää. Teemme tätä erityisesti myös heille. Tänne pitää olla helppo tulla, Saimi sanoo.

punkaharju-ruoka-2-tiinagarvey.jpg

Ravintolan lounas tarjoillaan seisovasta pöydästä. Kävimme syömässä senkin yhtenä päivänä juuri ennen loman loppua. Kauniisti kootun buffetin rustiikeissa salaateissa vilkkuu villiyrtit, pikkelöidyt sienet ja kauden kasvikset. Tarjolla oli myös hanhipateeta, savustettuja muikkuja, ja aah, aivan upeaa särkimoussea. Lusikoin moussea rapean leivän päälle varmastikin enemmän kun kukaan muu lounasvieras! Pöydän antimien rinnalle voi tilata erikseen myös lämpimän pääruuan. Kun lounas päättyy kolmelta, kesällä herkuttelu siirtyy metsälaiturille, jossa saa terassimenun annoksia.

Sitten takaisin meidän ihanaan iltaan! Ravintola Punharju tarjoilee illallista kuudesta alkaen. Menun voi valita kolmen ja viiden ruokalajin laajuisena. Päivän menu vaihtelee, ja sen suunnitelma elää usein vielä viime hetkillä keittiöpäällikkö Miika Lönnin käsissä. Ruuan maailmassa näkyy myös Sami Tallbergin kädenjälki.

Harjun illallisen aloittaa sokerisuolattu siika, joka oli nostettu uusien perunoiden päälle. Siian kyljessä ihanan pehmeästi savustettua kananmunan valkuaista, keltuaiskremeä ja pikkelöityjä sinapinsiemeniä. Suurin rakkaus suomalaiseen ruokaan taisi syttyä jo tässä vaiheessa. Murea Hauhalan hanhi on kypsennetty confit-tyyliin ja peitetty ohueksi siivutetuilla omenilla ja kuivatuilla vadelman muruilla.

Viinipaketti säesti muuten todella onnistuneesti nautiskelua pitkän kaavan mukaan. Erityisesti mieleen jäi juurikin hanhen kanssa yhdistetty toscanalainen rose. Viinissä oli aavistus vihreän omenan ja vadelman aromeja ja kirpeyttä, aivan kuten lautasellakin, ja sen terä taittoi täydellisesti hanhenrasvaa.

punkaharju-ruoka-11-tiinagarvey.jpg

punkaharju-juoma-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-tiinagarvey.jpg

Erinomaisten viinien lisäksi, oli ihana nähdä miten muihinkin juomiin oli panostettu. Juha Konttinen vastaa sekoituksista baaritiskin takana, ja ammattitaito loistaa kyllä laseista. B autoili ja sai nauttia illan aikana alkoholittomista sekoituksista, kuulema elämänsä parhaista mocktaileista. Itse tehtyä teeuutetta, karpaloa, raparperia, yrttejä.

Juhan tarinaa kuunnellessa, ei ole vaikea nähdä mistä erinomaisuus juontaa juurensa – todellinen intohimo näkyy ja ennen kaikkea maistuu. Samaa voi sanoa aidosti myös keittilöstä. Punkaharjulle on tultu tekemään asioita tunteella, niin hyvin kun mahdollista. Koko henkilökunta tuntuu olevan paikasta ylpeä – ja siihen on hyvä syy.

punkaharju-juoma-2-tiinagarvey.jpg

Kesäiseen Suomi-menuuseen kuuluu ehdottomasti myös grillattu kala – tällä kertaa kuhaa parsakaalin kanssa. Harjun sieniliemi on taas kun metsäretki. Aavistus kuusenkerkkää ja melkein tusina erilaisia lähimetsien sieniä ei jättänyt kylmäksi. Saimin intohimo näkyy tietysti koko paikassa, mutta erityisesti myös kulhollisessa upeaa lientä. Lämpimistä ruuista karitsa oli jotenkin erityisen ihana. Lautaselle oli koottu karitsaa kahdella tapaa, ja porkkanaa kolmella tapaa. Tykkäsin todella paljon ruishelmistä, jotka toivat upean aromin annokseen.

punkaharju-ruoka-5-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-4-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-6-tiinagarvey.jpg

Annosten välillä tarjoiltiin ketunleipäsorbettia, jäädytetystä puukulhosta tarjoiltuna. Sanoin B:lle heti, että tämä maistuu lapsuudelta! Mökkimetsästä alkukesällä suuhun suoraan poimituilta lehdiltä. Tarjoilija kertoi, että annoksesta on tullutkin kuin vahingossa yksi tykätyin annos, joka saa paljon kehuja. Jälkiruoka taas yhdisteli piimää, mansikoita ja paahteisen sokerin makua.

punkaharju-ruoka-7-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-9-tiinagarvey.jpg

Upeista ammattilaisista on baarin ja keittiön lisäksi mainittava myös ehdottomasti tarjoilu. Harvoin saa näin erinomaista ja välitöntä palvelua. Kiitos, Eve! Aina ei voi sanoa hyvän ravintolaillan jälkeen, että ruuan ohella, illasta jäi mieleen myös ihmiset.

Saimi vannotti meillä, että illan päätteeksi täytyy maistaa vielä paikan erikoisuutta, sienicocktailia. Vähän jännittyneenä, toinen silmä kiinni otin pienen hörpyn lasin reunalta. Enpä ollut tiennyt ennen tätä iltaa miten hyvältä konjakki, sieniuute, pehmeä vaahto ja pinnalle ripoteltu sienipöly voikaan maistua yhdessä. Tätä ei kannata jättää väliin!

sienicocktail-tiinagarvey.jpg

Sienistä puheen ollen, miltä kuulostaisi sieniviikonloppu Punkaharjulla? Saimi porukoineen järjestää 27.-28.8. sienille pyhitetyn viikonlopun, johon kuuluu sieniretki, luentoja, asiantuntijoiden vierailuja, (rantasauna!) ja tietysti hyvää ruokaa mukaan lukien sieni-illallinen.

Illallista jälkeen mietin miten monta rakasta raaka-ainetta kotiseudulta löytyykään. Makuihin ja tuoksuihin liittyy paljon muistoja. Lapsuuden pieniä hetkiä. Ruoka voi tosiaan maistua samalta kun ikkunasta avautuva maisema, jokainen lautanen hieman eri tavalla. Täällä jos missä rakastuu suomalaisuuteen, ensimmäistä kertaa tai uudelleen.

Lusikoin jälkiruoan viimeisiä mansikan paloja. Männyissä vilkahtelee ohimenneen sateen pisarat. Taustalla soi vaimeasti musiikki. ”Kesä, jonka kerran elää sain, mielestäen ei haihdu milloinkaan…”

punkaharju-miljoo-7-tiinagarvey.jpg

 

Hotelli Punkaharju

Harjutie 596, 58450 Punkaharju

www.hotellipunkaharju.fi

 

Ravintola Punkaharju

Lounas päivittäin klo 11-15

Á la carte päivittäin klo 18-23

 

*Illallisen tarjosi Hotelli Punkaharju

 

Mustikka-vesimelonisalaatti

  • 7.8.2016
  • Ei kommentteja

melonisalaatti-fannikaneli.jpg

Meillä pidetään kesästä kiinni. Sääkartat ei ole joka päivä ihan samaa mieltä, mutta lautasella kesä jatkuu ainakin.

B:n yksi raaka-aine kesällä on vesimeloni, ja itsekin olen lämmennyt sille pikku hiljaa tässä vuosien varrella. Varsinkin kun kaupasta sattuu löytämään oikein hyviä meloneja – ei vielä liian makea vaan raikkaan rapsakoita.

Vesimeloni sopii täydellisesti salaatteihin ja sen rinnalle suolainen feta. Tällä kertaa lisäsin salaattiin myös kourallisen pensasmustikoita ja tuoreita mintunlehtiä. Ihan huikea yhdistelmä muuten – suosittelen!

Leppoisaa sunnuntaita!

melonisalaatti-2-fannikaneli.jpg

 

Mansikka-biscuitit

  • 14.7.2016
  • Ei kommentteja

mansikka-biscuitit-2-fannikaneli.jpg

Jos saisin valitan vain yhden leivonnaisen se olisi rapea ja suussasulava biscuit. Tai sen hyvin läheinen sukulainen skonssi. 

Molemmat, biscuitit ja skonssit tehdään samanlaisesta taikinasta. Skonssit tasoitellaan ja leikataan muotoon, useimmiten kolmioiksi tai ympyröiksi. Biscuitit puolesta lusikoidaan vapaalla kädellä pellille taikinakeoiksi. Ja ehkäpä juuri siksi biscuitit vievät loppujen lopuksi voiton. Ne ovat juuri sopivan huolettomia leivonnaisia meidän keittiöön.

Biscuitteja tehdään paljon amerikkalaisessa keittiössä ja olen tämänkin ohjeen opetellut sen innoittamana. B:n suosikkijälkiruoka kesällä on strawberry shortcake, ja näissä biscuiteissa on juurikin samat maut.

Biscuit-tyylisen taikinan kanssa tärkeintä on ettei sitä sekoiteta liikaa, puhumattakaan vaivaamisesta. Jauhoseokseen nypitään reilu määrä kylmää voita kunnes seos on sellaista herneenkokoista murua. Sen jälkeen mukaan sekoitetaan piimä (tai kermakin käy). Tällä kertaa valitsin mukaan mansikat. Lisäsin kuutioidut mansikat taikinaan lopuksi ja sekoitin kädellä juuri ja juuri sen verran, että kaikki ainekset yhdistyvät.

Lusikoi taikinakeot uunipellille ja paista meheviksi. En tiedä mitään parempaa kun tuoreet mansikka-biscuitit ja lasillinen kylmää maitoa.

mansikka-biscuitit-fannikaneli.jpg

 

Mansikka-biscuitit

– 6 1/2 dl vehnäjauhoja
– 3/4 dl sokeria
– 1 tl vaniljasokeria
– 2 1/2 tl leivinjahetta
– 1/2 tl ruokasoodaa
– 1/4 tl suolaa
– 125 g voita
– 1 kpl_m kananmuna
– 3/4 dl piimää
– 1 dl creme fraichea
– 200 g mansikoita

Sekoita kulhossa jauhot, sokeri, vaniljasokeri, leivinjauhe ja ruokasooda.

Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää voi kulhoon ja nypi se kuivien aineiden joukkoon kunnes seos on herneenkokoista murua.

Sekoita toisessa kulhossa piimä, creme fraiche ja kananmuna. Sekoita seos taikinaan niin että se juuri ja juuri sekoittuu. Sekoita mukaan kuutioidut mansikat. Älä sekoita liikaa tai vaivaa.

Lusikoi leivinpaperin päälle uunipellille viiden sentin välein taikinakeot (noin 1/2 dl). Paista biscuitteja 175 asteessa uunin keskitasolla 30 minuuttia kunnes pinta on kauniin kullansävyinen. Paista toinen osa taikinasta samaan tapaan.