Illat viilenevät. Hämärä hiipii joka ilta vähän aiemmin.
Syksyisen viikonlopun alkuun ostan kaupasta rapean ranskalaisen patongin ja pehmeää valkohomejuustoa. Comfort food -kausi on selvästi aluillaan ja tekee mieli hemmottelevia makuja. Näteistä myskikurpitsoista syntyy helposti siihen kylkeen samettinen kurpitsakeitto. Olen tehnyt tällä reseptillä keittoa jo vuosia. Ja edelleen, se on kyllä melko täydellinen kurpitsakeitto.
Mikä ruoka sinulla on juuri nyt mielessä? Mitä on pakko ostaa kauppareissulla syysiltaa varten?
Ulkona tuivertaa ja tuiskuaa. Työmatka taittui aikaisten kulkioiden tallaamalla kapoisella polulla paksun lumipeitteen keskellä. Ikkunoiden ympärille on kerääntynyt sellaiset kinokset lunta, ettei ulos näe melkein ollenkaan. Kunnon talvi, tulla tupsahdit sitten ihan kerralla!
Maa-artisokat ovat (talvimaisemien lisäksi) muuten erityisen hieno asia! Niiden maku on täysin poikkeava mistään muusta raaka-aineesta, ja samettisen pehmeässä keitossa se tulee esiin ihanasti. Niiden kuoriminen vaatii vähän kärsivällisyyttä, mutta muuten homma on mutkattonta. Tein sosekeiton pussillisesta maa-artisokkia, ja lisäsinpä mukaan yhden perunankin. Ne kuullotetaan nopeasti keiton pohjaksi sipuleiden kanssa.
Kuullotetut maa-artisokat saavat porista rauhassa kypsäksi kanaliemessä, jonka jälkeen surautin ne soseeksi sauvasekoittimella. Maku on tosiaan niin mahtava, ettei keittoa raaski maustaa liiaksi – hento aavistus muskottipähkinää ja suolaa riittää.
Lopuksi on vuorossa tärkein osuus, nimittäin aavistus cappuccinon taikaa. Pyöräytin höyryävän keiton sekaan reilusti pehmeäksi vatkattua kuohukermaa. Se kuohkeuttaa keiton taivaallisen keppoisaksi ja pinnalle muodostuu ihana vaahto. (Valkoinen kuohkea kerros ihan niin kuin tuonne uloskin tämän päivän lumimyrkyssä!)
Tällä kupillisella kuumaa cappuccinoa kaikkoaa vilu ja väsymys. Valmis tarpomaan lumessa taas huomenna!
Miten teidän joulun pyhät on mennyt? Meillä rennosti, todella rennosti. Rakkaat ihmiset ja kiireettömyys tekee joulun.
Joulupöydän kinkusta on jäljellä enää jämät. Vitsi että joulukinkku osaakin olla hyvää, varsinkin kun sitä syö vaan näin kerran vuodessa. Kinkun tähteet sopivat tämän keiton kanssa täydellisesti. Päätin tehdä jouluruokien jälkeen vaihteeksi keittoa – vähän erilaista, mutta kuitenkin jouluisen ja talvisen tuntuista.
Juurekset ovat joulunajan laatikoiden pääroolissa, niin on tämän keitonkin. Mutta ei suinkaan lanttu tai porkkana, vaan nauris! Nauris on meille vieras raaka-aine. Enpä muista milloin olisin kuorinut nauriita viimeksi. Mutta tämän keiton jälkeen sitä käytetään kyllä meidän keittiössä jatkossakin – sen maku on kivan lämmin ja mausteinen.
Kuoritut ja pilkotut nauriit kypsyvät mukavasti keiton pohjaksi laimeassa kanaliemessä. Lisäsin mukaan kurkumaa, joka tuo keittoon myös kauniin värin. Soseutin keiton sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisäsin joukkoon kermaa.
Itse keitto on aika mutkaton ja tavallinen kasvissosekeitto, mutta näin joulun kunniaksi se on helppo pukea ekstra herkulliseksi. Leikkasin rapeaksi paistetun pekonin, omenan ja saksanpähkinät pieniksi paloiksi, ja sekoitin joukkoon persiljasilppua. Pekonin voi tosiaan korvata nyt erinomaisesti joulukinkulla. Ja sitten paras osuus – ripottele tätä omenaista ”salsaa” reilu ripaus keiton päälle!
Rentoja joulun välipäiviä kaikille!
Nauriskeitto ja pekoni-omenasalsa
–
800 g naurista –
400 g perunaa –
1 kpl_m sipuli –
4 kpl_m valkosipulinkynsiä –
2 rkl oliiviöljyä –
1/2 tl kurkumaa –
7 dl kanalientä –
1 l vettä –
2 dl kermaa –
1 rkl sitruunamehua –
suolaa ja mustapippuria
Kuori ja kuutioi nauriit ja perunat reiluksi paloiksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuumenna isossa kattilassa oliiviöljyä ja lisää kattilaan nauriit, perunat ja sipulit. Kuullota välillä käännellen viitisen minuuttia. Lisää mukaan kurkuma ja kääntele muutama minuutti.
Kaada kattilaan kanaliemi ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua 30 minuuttia kunnes nauriit ja perunat ovat pehmeitä.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja sekoita joukkoon kerma. Kuumenna kuplivaksi ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla.
Paista pekonisiivut rapeiksi ja leikkaa ne kuutioiksi. Kuutioi omena, rouhi saksanpähkinät ja hienonna persilja.
Sekoita pekoni, omena, saksanpähkinät ja persilja. Lorauta joukkoon aavistus oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.
Lusikoi pekoni-omenalisuketta höyryävän keiton päälle ja tarjoile.
Ribollita on toscanalaisissa keittiöissä sukupolvien ajan valmistettu ruoka, jossa ei ole mitään ylimääräistä.
Sain vuosia sitten italialaiselta ystävältäni ribollitan reseptin, josta on tullut meidän keittiössä viileiden päivien suosikki keitto. Sitä voisi keitellä jo pelkän tuoksun vuoksi – tuoksu on ihan niin kuin italialaisen maaseudun trattoriassa!
Useiden italialaisten ruokien peruskolmikko, porkkana, sipuli ja varsiselleri löytyy myös tästä keittopohjasta. Paksun keiton salaisuus on valkoiset pavut ja kuivahtanut leipä, joka pehmenee keitossa meheviksi paloiksi. Ei uskoisi, että keitossa on ainoastaan kasviksia – niin tuhti on lopputulos. Keiton maku vain paranee jos sen lämmittää uudelleen seuraavana päivänä – sitä keiton nimikin tarkoittaa, kahdesti keitettyä.
Kirjoitin koko ribollitan tarinan Ilman reseptiä -kolumnissa. (Se ilmestyi uusimman Maku-lehden sivuilla tänään!) Kun keiton on tehnyt kerran tai kaksi, ei ohjetta enää kaipaa. Tässä ensimmäisiä kertoja varten resepti – muuntele sitä vapaasti kaapista löytyvien raaka-aineiden mukaan.
