Maailman nopein kuorrutettu uunilohi

  • 31.10.2016
  • Ei kommentteja

kuorrutettu-lohi-fannikaneli.jpg

Viisi minuuttia.

Se siinä suurin piirtein menee kun valmistat tämän lohen. Lohifilee uunipellille. Siihen päälle pankojauhoja ja tuoretta timjamia. Sitten vaan uuniin kunnes pinta on rapea ja lohi juuri ja juuri kypsää. Mehukasta lohta ja rapsakkaa pintaa. Aika loisto yhdistelmä.

Me nautiskeltiin lohi simppelin vihersalaatin ja ranskankerman kanssa. Erinomainen pikaruoka kerrassaan.

kuorrutettu-lohi-2-fannikaneli.jpg

 

Kuorrutettu uunilohi

– 500 g lohifileetä
– 2 dl pankojauhoa
– 1 rkl tuoretta timjamia

Tarjoiluun
– salaattia
– ranskankermaa

Nosta lohifilee nahka alaspäin leivinpaperin päälle pellille.

Ripottele lohen pintaan reilu kerros pankojauhoja ja timjaminlehtiä. Painele kuorrutetta kevyesti lohen pintaan.

Paistaa 200 asteessa uunin keskitasolla 20 minuuttia tai kunnes lohi on mehukkaan kypsää ja pinta rapea.

Tarjoile salaatin ja ranskankerman kanssa.

Parhaat kurpitsareseptit x 10

  • 9.10.2016
  • Ei kommentteja

kurpitsa-fannikaneli.jpg

Kurpitsa. Haluan lisät sitä nyt vähän joka ruokaan.

Ja moneen se sopiikin. Keittoihin, salaatteihin, uunivuokiin… Ostin kauppareissulta pari erilaista kurpitsaa – butternutin eli myskikurpitsan ja hokkaidokurpitsan. Niin ja yhden tuollaisen halloween-kurpitsan koristeeksi parvekkeelle.

 

Tässä muutama luottoreseptini kurpitsalle ja muutama uusi idea!

Paahdettu kurpitsakeitto on vanhoista suosikeista numero yksi. Olen tehnyt tällä reseptillä kohta kymmenen vuotta.

– Suolainen feta ja kurpitsa ovat oiva pari ruokaisassa salaatissa.

– Kurpitsa sopii thaimaalaistenkin makujen kaveriksi. Tämä keitto on super lämmittävää!

– Kurpitsa, lehtikaali ja viikuna sopivat kivasti yhteen. Kokeile niitä tässä salaatissa!

– Sinihomejuusto ja kurpitsa ovat tämän uunivuoan salaisuus.

– Aion kokeilla vaihteeksi oman luottokeiton sijaan tätä kookosmaidolla maustettu keittoa.

Tämä kurpitsa-ricottagratiini kuulostaa taivaalliselta!

– Kurpitsaa, salviaa ja pekonia. Olen tehnyt tällaista pastaa pari kertaa tänn syksynä. Suosittelen!

– Ei voi muuta sanoa. Onpahan täydellinen salaatti syysiltaan

– Yksinkertaisuus kunniaan kurpitsankin kanssa. Kevyesti leivitetyt kurpitsaviipaleet eivät kikkaile.

 

Omena-kanasalaatti ja paistettu camembert

  • 7.10.2016
  • Ei kommentteja

omena-salaatti-2-fannikaneli.jpg

Viikonloppu tulee, ihanaa. Meillä aiotaan ottaa perjantai-ilta rennosti – koti-ilta on just nyt paras ilta!

Juustot kulkee meillä kokkailuissa pitkin vuotta. Jos jotain ruokaa rakastan yli muiden niin juustoja. Kesäisin usein keppoisammat juustot ja suolaisemmat halloumit ja fetat hedelmien ja marjojen kanssa salaateissa. Syksyn tullen mieli halajaa tuhdimpia juustoja. Himoitsin kesätauon jälkeen taas pehmeää Camembert-juustoa. Se on syntisen hyvää kun sen paistaa uunissa. Siellä se muuttuu vartissa aivan kuin täydellisen pehmeäksi dippailtavaksi juustofondiksi.

Luulenpa, että useat teistä jakaa rakkauden juustoihin. Nimittäin yksi tykätyin blogin resepti on nimenomaisesti paistettu camembert ja viinirypäleet. Noiden kahden kombo on herkullinen. Pehmeän camembertin kanssa sopii todella hyvin syksyn fiilikseen sopivat ainekset – omenat, päärynät, viikunat, viinirypäleet, pähkinät, yrtit, hunaja. You name it. Juustohyllystä kannattaa siis juuri nyt napata mukaan tuollainen juustokiekko.

Tein tällä kertaa paistetun camembertin seuraksi pähkinäisen omenasalaatin. Paistoin mukaan myös kanaa ja tökin juustoon rosmariinin oksia. Kaikki maut tuntuivat olevan toistensa kanssa kivasti sopusoinnussa. 

camembert-fannikaneli.jpg

Kaada lasiin pehmeän hedelmäistä punaviiniä. Liian tuhdin tai super tanniinisen viinin kanssa maut eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Toinen vaihtoehto voisi olla kupliva Prosecco. Meidän viinivalinta oli tällä kertaa yksi meidän suosikki Pinot Noir – sekin oli aika mukava match tälle aterialle.

Kynttilän valoa, syksyn makuja, hyvää juustoa ja viiniä. Siitä on parhaat viikonloppuillat tehty.

Hauskaa viikonloppua!

omena-salaatti-fannikaneli.jpg

 

Pähkinäinen omena-kanasalaatti

– 200 g maustamatonta kanafilettä
– 1 dl saksanpähkinää
– 2 kpl_m omenoita
– 1 kpl_m friseesalaattia

Kastike
– 2 rkl oliiviöljyä
– 1 rkl omenaviinietikkaa
– 1 tl hunaja-dijonsinappia
– suolaa ja mustapippuria

Paista pannulla kanafileet kypsiksi. Leikkaa siivuiksi.

Paahda saksanpähkinöitä pannulla keskilämmöllä pari minuuttia.

Sekoita revitty salaatti, siivutetut omenat, pähkinä ja kanapalat.

Sekoita kastikkeen ainekset ja lusikoi salaatin päälle.

Italialainen pizzataikina ja herkullisimmat täytteet!

  • 5.10.2016
  • Ei kommentteja

pizza-palat-fannikaneli.jpg

Meillä oli hauskat pizzatalkoot mökillä. Vielä viimeisen kerran tänä vuonna tarkeni kokata ulkona!

Olen intohimoinen pizzafani. Siitä ei pääse mihinkään. Tässä on meidän tällä hetkellä käyttämä ja treenaama pizzataikinan ohje. Taikinaa kohotetaan pitkän kaavan mukaan jääkaapissa. Tämä on ehdottomasti lähin mitä olemme päässeet herkullista aidon italiaispizzerian pizzaa. (Harjoittelu jatkuu!)

 

Tässä muutama herkullinen idea pizzan täyteyhdistelmiksi – italialaisia ja luovia komboja!

 

Ruusukaalia ja sipulia

Tomaatti, chorizo ja kesäkurpitsa

– Purjo, pekoni ja ruusukaali

Peruna ja rosmariini

– Myskikurpitsa, prosciutto ja burrata

Pinaatti, pekoni ja valkosipuli

– Lehtikaalipesto ja juusto

Kirsikkatomaatti, sinihomejuusto ja pekoni

Viikuna, viinirypäle, sinihomejuusto ja karamellisoitu sipuli

Curry ja kukkakaali

 

Italialainen pizzataikina

– 1 kg vehnäjauhoja
– 7 g kuivahiivaa
– 1/2 rkl suolaa
– 7 dl vettä
– 2 rkl oliiviöljyä

Yhdistä jauhot ja kuivahiiva kulhossa. Sekoita suola veteen. Sekoita vesi-suolaseos jauhoseokseen.

Vaivaa kunnes taikina on sileää noin 10 minuuttia. Lisää öljy ja vaivaa kunnes se on sekoittunut taikinaan. Peitä kulho kelmulla. Nosta taikina jääkaappiin ja anna sen kohta siellä 18-24 tuntia.

Ota taikina jääkaapista ja jaa se neljään osaan. Pyörittele taikinapalat palloiksi. Laita taikinapallot leivinpaperin päälle työtasolle ja peitä kelmulla. Anna taikinan levätä pari tuntia.

Taputtel taikinapallot ohuiksi pizzoiksi ja nosta pellille. Täytä pizzat haluamillasi täytteillä. Paista 250-300 asteisessa uunissa kunnes pizza on kypsää.

Savua, tulta ja rakkautta pizzaan!

  • 4.10.2016
  • Ei kommentteja

pizza-uunissa-fannikaneli.jpg

On pizzaa. Ja sitten on pizzaa.

Olen yrittänyt laimentaa rakkauttani pizzoihin. Taidan rakastaa niitä liiaksikin, ja vitsailen usein että minussa asuu todellinen sisäinen pizzakriitikko. Olen tarkka (lue: niuho) siitä millainen pizza todellakin voittaa sydämeni puolelleen. Pohjan pitää olla juuri sopivan pehmeä, mutta samalla rapea – unohtamatta sopivan napakkaa sitkoista rakennetta. Täytteitä ei saa olla liikaa. Varsinkaan juustoa. Tomaattikastikkeessä pitää maistua tuore tomaatti ei tumma paksu tomaattisoosi.

Toisaalta, ei rakkautta tarvitse mihinkään laimentaa. Vaikkei pizza olekaan ihan joka päiväiseen ruokavalioon sopiva, on se parhaimmillaan mahtavaa. Suomalaiset rakastavat pizzaa, ja se on muotoitunut erottamattomaksi osaksi ruokakulttuuria. Pizza äänestettiin jopa suomalaisten kansallisruokien finaaliin!

Luin kesällä Pizze-kirjan. Uppoutuneena ja antaumuksella. Pizzan syvin olemus, sen historia. Pizzan ympärille liittyy paljon kiehtovia asioita. Se edustaa juuri sellaista ruokaa, joka valloitaa minut. Sillä on pitkät perinteet. Historia ja tarinoita. Se perustuu yksinkertaisiin asioihin. Hyviin raaka-aineisiin ja ainoastaan harjoittelulla opittuun taitoon. Ihailen valtavasti leipureita ja muita kädentaidon ammattilaisia. On upeaa kun joku osaa tehdä jonkin asian vuosien kokemuksen kautta todella hyvin.

Nämä ajatukset taustalla, en voi sanoa olevani kovinkaan hyvä tekemään pizzaa. Kun opiskelin kesällä pizzan tekemistä, kuten taikinan lainalaisuuksia, täytteiden valintaa ja paistamista, tajusin että pizzalla voi kuitenkin olla eri muotoja.

On niitä täydellisiä italialaisessa kiviuunissa paistettuja vuosikymmeniä kestäneen harjoituksen lopputuloksia. Käsin muotoiltuja pyöreitä, pohjalta rapeita pizzoja, joita ei pysty itse täysin jäljittelemään. Ja sitten on simppeliä kotiruokaa. Pizzoja, jotka paistetaan yhdessä perheen kanssa. Peltipizzoja, joissa pohja on hyvää, täytteet sesonkiin ja hetkeen sopivia. Ei missään nimessä täydellisiä, mutta kuitenkin huolella itse tehtyjä ja omalla tavalla viehättäviä. 

Kokeilin pääsisinkö kotikokkailijana hieman lähemmäksi tuota ihanaa italialaista huippu kuumassa uunissa paistettua pizzaa. Siihen ei nimittäin tavallinen sähköuuni taivu.

Sain testaukseen Uuni 2s -nimisen pizzauunin. Se on pieni ja helposti siirrettävä uuni, joka jäljittelee ominaisuuksiltaan juuri noita tulikuumaksi lämpeneviä pizzerioiden uuneja. Se lämmitetään kätevästi pelleteillä, ja lämpötila nousee uunin sisällä parhaimmillaan 500 asteeseen. Tätä ei uunin ulkopuolella uskoisi, sillä se näyttää eristävän lämmön melko hyvin kevyeksi uuniksi. Uunin kehittäjä on Skotlannissa asuva suomalainen Kristian Tapaninaho, joka halusi löytää kompaktin vaihtoehdon italialaistyylisen pizzan paistamiselle. Harvempi meistä voi muurata pihalleen oikeaa kiviuunia. Olin aika innoissani kun kuulin tästä, joten testatahan tätä piti syksyn viimeisenä mökkiviikonloppuna.

uuni-bw-fannikaneli.jpg

uuni-lahi-fannikaneli.jpg

uuni-sisaosa-bw-fannikaneli.jpg

Jätin B:n ja isän virittelemään Uunia pihalle, ja lähdin äidin kanssa kasaamaan pizzat mökkikeittiöön. Taikinan tein jo edellisenä iltana. Hyvin se oli tekeytynyt jääkaapissa. (Jaan meidän luotto pizzataikinan ohjeen seuraavaksi blogissa!) Tein pizzat tällä kertaan biancona ilman tomaattikastiketta. Täytteiksi valitsin muutaman meidän suosikin. Kesäkurpitsaa, perunaa (viipaloi ohuiksi, ripottele päälle suolaa ja anna valua siivilässä 15 minuuttia), kukkakaalia, mausteista makkaraa, sipuli, ilmakuivattua kinkkua ja pehmeää mozzarellaa (valuta hyvin).

Hyvin uuni lämpenikin vaikka ulkona oli jo aika koleaa. Me tyrkättiin ensimmäinen pizza uuniin reilun vartin lämmittämisen jälkeen. Kaikki kokoontui uunin ympärille katsomaan miten liuskalle käy. Ensimmäinen pizza nimettiin testikappaleeksi – se oli uunissa liian pitkään ja yksi reuna paloi reippaasti. It is hot! Paistoaika liekkien nuollessa uunin sisäosaa, kivipohjan päällä on vain minuutista pariin. Seuraava pizza onnistui jo paremmin ja viimeisistä pizzoista koko porukka oli jo aika ylpeä. En keksi kyllä hauskempaa kokkailuprojektia yhdessä porukalla!

Vaikka ulkokokkailukausi loppui meiltä nyt kesken, luulen että ensi kesänä meillä syödään erityisen hyvää pizzaa. Ripaukselle sen historiaa ja perinteitä, vähän erilaisella toteutustavalla. Todellinen rakkaus. Se ei haalistu. Pizza forever 

 

* Tuote on saatu blogin kautta testattavaksi.

pizza-uunista-tulossa-fannikaneli.jpg

pizzat-uunista-fannikaneli.jpg

pizza-mokilla-fannikaneli.jpg

pizza-palat-fannikaneli.jpg