Ruusukaalia, pekonia, sinihomejuustoa ja sinappikastiketta

  • 28.11.2016
  • Ei kommentteja

ruusukaali-salaatti-fannikaneli.jpg

Marras-joulukuun kokkailuun kuuluu ehdottomasti ruusukaalit. Ostan oikeastaan joka kauppareissulla rasiallisen kotimaisia ruusukaaleja – niin tein nytkin viikon alkuun ja tässä lopputulos. Todellinen herkuttelusalaatti.

En keksi parempaa makuparia ruusukaalille kun pekoni. Ja pekonille taas sinihomejuusto. Ja vielä kun olisi tajunnut ostaa pussillisen päärynöitä niin täydellinen talvisalaatti olisi ollut siinä. Mutta oli tämä hyvää näinkin.

Paistoin pekonipalat rapeiksi pannulla. Nostin ne talouspaperin päälle lautaselle odottelemaan. Jätin ruokalusikallisen verran pekonin paistorasvaa pannnulla, ja lorautin mukaan vähän öljyä. Leikkasin ruusukaalit melko ohuiksi siivuiksi ja paistoin ne juuri ja juuri kypsiksi pannulla. Kaadoin salaatin pannulta suoraan lautaselle ja murustelin mukaan vähän sinihomejuustoa. Kastikkeeksi sekoitin nopsasti hillopurkissa ravistellen kokojyvädijonia, oliiviöljyä ja punaviinietikkaa.

En nähnyt enkä kuullut ympäröivästä maailmasta mitään kun haarukoin salaattia suuhun. Kiireinen työpäivä nollaantui mielestä kerta heitolla.

ruusukaali-salaatti-2-fannikaneli.jpg

 

Ruusukaalisalaatti ja sinappikastike

– 300 g ruusukaaleja
– 100 g pekonikuutioita
– 1 rkl oliiviöljyä
– 100 g sinihomejuustoa

Kastike
– 1 rkl kokojyväsinappia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 1 rkl punaviinietikkaa

Napsi ruusukaaleista uloimmat lehdet pois. Leikkaa ruusukaali noin 1/2 cm paksuisiksi siivuiksi. Jätä pois kannat.

Paista pekonit pannulla rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperin päälle lautaselle valumaan.

Jätä noin ruokalusikallinen pekonin paistorasvaa pannulle. Lisää pannulle loraus oliiviöljyä. Laita viipaloidut ruusukaalit pannulle. Paista reilu viisi minuuttia kunnes ruusukaalit alkavat saada väriä pintaan.

Kumoa ruusukaalit lautaselle. Lisää pekoni ja murenna päälle sinihomejuustoa.

Sekoita kastikeainekset ja lusikoi salaatin päälle. Tarjoile lämpimänä.

Thanksgiving – muutama ajatus ja resepti kiitospäivään

  • 22.11.2016
  • Ei kommentteja

pekaanipiirakka-fannijakaneli.jpg

Torstaina vietetään Amerikassa kiitospäivää. Meillä on suunnitteilla friendsgiving – rennompi versio perinteisestä Thanksgiving-ateriasta. Kutsutaan ystäviä illaksi syömään. Menu on vielä vähän hakusessa – sieltä löytyy varmaankin ainakin kanaa, ruusukaalia ja maa-artisokkaa. Ja tietysti jälkkäriksi jokin amerikkalainen piirakka – pekaania tai kurpitsaa.

 

Tässä muutama resepti Thanksgiving-pöytään

Pecan pie, pekaanipiirakka on kiitospäivän klassikko. B inhosi tätä lapsena, ja rakastaa tätä nyt kaiken.

– Kalkkuna on amerikkalaisen juhlapöydän kunkku – meillä se on usein kokonaisena paistettu uunikana.

– Nämä chorizo-ruusukaalit on koukuttavan hyviä!

Mac ’n cheese on lohturuokien ykkönen tähän aikaan vuodesta.

Vaahterasiirapilla maustettu pork belly on yksi mahtavin tarjottava ruusukaali kanssa.

– Keittona kiitospäivän menussa on ansaitusti kurpitsakeitto.

– Jälkiruokana B:n suvun perinteiden mukaan tarjoillaan aina pumpkin pie, kurpitsapiirakka.

– Seuraavana päivänä kalkkunan tai kanan tähteistä tehdään mehevät voileivät. Vaikkapa tällaiset kerrosleivät.

 

Olen huomannut tässä syksyllä, että muutamalla pienellä valinnalla saa kummasti lisää energiaa. Se, että asioihin yrittää löytää positiivisen kulman, joskus vaikka vähän väkisin, vaikuttaa heti siihen, että alkaa suhtautumaan automaattisesti haastaviinkin juttuihin positiivisuuden kautta. Olen harjoitellut positiivisuutta ihan tietoisesti, ja kiitollisuus on yksi paras tapa tuoda lisää positiivisuutta elämään.

Siksi näen ehkä kiitospäivänkin tänä vuonna jotenkin uudessa valossa. Meille se tarkoittaa juurikin elämän ihanien asioiden muistamista ja jakamista läheisten kanssa. Ja hyvää ruokaa siinä sivussa – tietysti!

Ihanaa kiitospäivää ja positiivisia ajatuksia marraskuun lopun harmauteen!

 

Cacio e pepe

  • 17.11.2016
  • Ei kommentteja

cacio-e-pepe-fannikaneli.jpg

Sen jälkeen kun me palattiin Amerikan reissulta pari viikkoa sitten, meidän keittiössä on ollut aika hiljaista. Tai toimintaa ainakin hyvin pienissä pätkissä.

Loman jälkeinen tohina töissä ja flunssapäivät siihen päälle. Pimeys. Päivät ovat tuntuneet tavallista lyhyemmiltä. Hankin jääkaappiin yhden asian joka pelastaa aina kun tuntuu juurikin tältä. Palan pecorino romano -juustoa. 

Roomalaisen klassikkopastan tekeminen, sitä ei voi oikeastaan edes laskea ruoanlaitoksi. Keität pastan. Lisäät siihen juustoa ja pippuria. That’s it. Nauran usein, että tämän pasta on todellinen kiireisen ihmisen mac ’n cheese.

Ajatus pasta syömiseltä ilman mitään muita tykötarpeita kuulostaa tylsältä. Miten kulhollinen pelkällä juustolla ja pippurilla maustettua pastaa voi maistua miltään. Mutta uskokaas, tätä maistettua, pastaa suorastaan himoitsee uudelleen – mielellään jo seuraavana iltana!

Tämän ruoan nimi kuvaa juuri mitä se on. Cacio e pepe – juusto ja pippuri. Cacio on Rooman alueen murretta ja tarkoittaa Pecorino romanoa. Se on lampaan maidosta valmistettu juusto, joka on rakenteltaan ja napakan suolaiselta maultaan hyvin paljon parmesaanin kaltainen. Pala pecorino romanoa säilyy jääkaapissa vaikka miten kauan. Juustotiskin myyjä kertoi, että hänellä oli koko kesän mökillä pala tätä juustoa nopeita lounaita varten. Juuri se tekee tästä ruoasta niin voittamattoman – kauppareissulle ei ole tarvetta kun kaapista löytyy vain pastaa, pecorinoa ja pippurimylly.

Pecorini romanon maku on voimakas, melkein tulisen mausteinen omalla tavallaan. Saman voi sanoa mustapippurista. Tuntuu siis hurjalta miten kaksi äänekästä ja itsensä takuu varmasti esiin tuovaa makua voidaan yhdistää – ja vieläpä niin ettei kummankaan määrässä säästellä. Pippuriakin täytyy lisätä pastaan juuri niin paljon kun vai suinkin uskaltaa, ja siihen päälle vielä päälle rouhaisu tai pari. Jotain ihmeellistä kuitenkin tapahtuu kun pippuri kohtaa juuston. Kaksi voimakasta tasapainottavat toisiaan niin, että kyseessä ei voi olla muu kuin täydellinen tasapeli. Kumpikaan maku ei puske läpi ja lopputulos on jotakin muuta mitä osasi odottaan.

Ensimmäinen reissuni Roomaan keväällä vain syvensi entisestään hullua ihastustani tähän pastaan. En meinannut malttaa tilata noissa ihanissa pikkukatujen trattorioissa muuta kuin cacio e pepeä. Ihan samaan en ole kotikeittiössä yltänyt, eikä ohjeelle ole yhtä oikeaa muotoa. Mutta monen eri kokeilun jälkeen, tästä on muodostunut meidän tapa tehdä juurikin se meille täydellinen cacio e pepe. 

Oletko cacio e pepen fani?

Cacio e pepe

– 200 g pastaa
– 1 rkl voita
– 1 rkl oliiviöljyä
– 2 dl pecorini romano -juustoa
– 3/4 tl mustapippuria

Keitä pasta al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Valuta pasta siivilässä ja palauta se kattilaan.

Sekoita pastan joukkoon voi ja oliiviöljy. Lisää hienoksi raastettu juusto ja sekoita voimakkaasti. Rouhi joukkoon mustapippuria.

Lihapulla-raviolivuoka

  • 10.11.2016
  • Ei kommentteja

lihapulla-raviolo-vuoka-2-fannikaneli.jpg

Kiireisen viikon ja lumisen työmatkan jälkeen, kaipaa jotain hemmottelevan hyvää ruokaa. Helppoakin se voisi olla. 

Kylmän päivän jälkeen ensimmäinen ruoka, jota ajattelen usein on tämä vuohenjuusto-lihapullavuoka. Nytkin ajatukset harhailivat nälkäisenä ihanaan tomaattikastikkeeseen, pastaan ja lihapulliin. Päätin varioida meidän vanhaa luottoreseptiä ja laittaa vuokaan mukaan myös pastan.

Ostin valmiita juustotäytteisiä ravioleja. Kipaisin Alkosta pullon punaviiniä. Nälkä kasvoi kotimatkalla. Onneksi oli nopsa ruoka tulossa.

Paistoin pannullisen lihapullia. Kaadoin lihapullien ja kiehautetun raviolin päälle yrteillä ja lorauksella punaviiniä maustetun tomaattikastikkeen. Vuoka kupli uunissa reilun vartin – ja oli juuri niin hyvää kun toivoin. Lämmin suositus itsensä ja rakkaiden hemmotteluun!

Ihanaa isänpäivän viikonloppua kaikille! Ja onnea isille!

Lihapulla-raviolivuoka

– 400 g jauhelihaa
– 1 kpl_m valkosipulinkynsi
– 1 tl kuivattua oreganoa
– suolaa ja mustapippuria
– 1 rkl oliiviöljyä

Tomaattikastike
– 1 kpl_m sipuli
– 2 kpl_m valkosipulinkynttä
– 2 rkl oliiviöljyä
– 800 g tomaattimurskaa
– 1 dl punaviiniä

Lisäksi
– 250 g ravioleja tai tortellineja
– tuoretta basilikaa

Sekoita jauhelihaan hienonnetut valkosipulinkynnet, suola ja mustapippuri. Pyörittele taikinasta lihapullia. Paista lihapullat pannulla lorauksessa oliiviöljyä. Kääntele pullia kunnes ne ovat saaneet kauniin paistopinnan. Laita lihapullat uunivuokaan.

Pyyhkäise ylimääräinen lihapullien paistorasva pois pannulta. Kuumenna pannusssa oliiviöljy miedolla lämmöllä. Kuullota kuutioitu sipuli ja hienonnettu valkosipuli öljyssä pehmeäksi muutaman minuutin ajan. Kaada pannulle tomaattimurska ja punaviini. Kuumenna kiehuvaksi ja anna porista 5 minuuttia.

Kypsennä samalla raviolit tai muut valmiit täytetyt pastat. Laita pastat kiehuvaan veteen ja keitä 2 minuuttia. Valuta siivilässä. Laita raviolit vuokaa lihapullien kanssa.

Kaada tomaattikastike lihapullien ja raviolien päälle uunivuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia. 

Ota vuoka uunista ja ripottele pinnalle tuoretta basilikaa.

Viikonlopun kanapata ja yrttiset pavut

  • 5.11.2016
  • Ei kommentteja

kana-paaryna-fannikaneli.jpg

Iso pata pöytään. Pannullinen papuja. Leipää ja pullo viiniä. 

Nautiskelimme tässä yhtenä viikonloppuiltana aterian siskon ja siskon miehen kanssa. Juuri tällaisia ovat parhaita ruokahetkiä. Ei stressiä eikä hirveää projektia keittiössä ennen kun vieraat tulevat.

Ostin neljä luomukanan koipea. Yhdistin samaan pataan kotimaiset päärynät ja palsternakat. Vähän timjamia. Ja reilusti valkoviiniä. Annoin padan hautua pari tuntia uunissa kaikessa rauhassa.

Lisukkeeksi tein yrttisiä papuja. Reilusti oliiviöljyä ja mitä yrttejä löytyy (tällä kertaa rosmariinia ja timjamia). Sitten vaan valkoiset pavut sekaan ja hetken kypsennys.

Rauhallista viikonloppua – vaikkapa lämpimän padan äärellä!

kanapata-2-fannikaneli.jpg

pavut-2-fannikaneli.jpg

pavut-fannikaneli.jpg

 

Päärynää, palsternakkaa ja kanaa valkoviinissä

– 4 kpl_m broilerin koipi-reisiä
– 3 rkl oliiviöljyä
– 2 kpl_m päärynää
– 1 kpl_m palsternakka
– 2 kpl_m salottisipulia
– 1 rkl tuoretta timjamia
– 3 dl kanalientä
– 5 dl valkoviiniä
– suolaa ja mustapippuria

Kuumenna padassa oliiviöljy keskilämmöllä. Paista kanankoivet yksi kerrallaan molemmin puolin muutaman minuutin ajan kunnes ne saavat väriä. Nosta lautasella odottamaan.

Leikkaa päärynän reilun kokoisiksi lohkoiksi. Kuori ja pilko palsternakka ja salottisipulit. Laita vihannekset pataan ja kuullota muutama minuutti. Lisää joukkoon timjaminlehdet ja kääntele hetki.

Kaada pataan kanaliemi ja valkoviini. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää pataan kanankoivet. Sekoita aineksia varovasti.

Peitä pata kannella ja nosta se uuniin. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla 2 tuntia kunnes pata on mehevän kypsää.