inner-banks-inn-fannijakaneli.jpg

Meidän Amerikan road tripin suunta oli Washingtonin jälkeen Atlantin rannikko. Toissa kesäisellä matkalla reissattiin Rhode Islandilla, ja nyt me kaksi itärannikolle sydämensä menettänyttä matkattiin etelämmäksi North Carolinaan.

Ensimmäinen pysähdyspaikka North Carolinassa oli Inner Banks Inn -majatalo Edentonissa. Ihanan tunnelmallinen paikka yöpyä ja B&B:n tapaan tietysti syödä aamupala! 

IMG_2274.jpg

IMG_2292.jpg

edenton-fannijakaneli.jpg

seaside-edenton-fannijakaneli.jpg

Meillä ei ollut keväällä paljon aikaa suunnitella matkaa, ja koko idea tärkeimmästä kohteesta lähti oikeastaan sattumalta Google Mapsia selaillessa. Amerikan itärannikolla North Carolinan osavaltion kohdalla kartassa näkyi pitkä ja ohut, melkein heikkadyynin näköinen saarirykelmän. Huikkasin heti B:lle, että nyt taisi löyty kesän road tripin päämäärä!

Lähdimme Edentonista aikaisin aamulla siis matkan tärkeintä pysähdyspaikkaa kohti. Outer Banks, here we come!

Outer Banks on noin 300 kilometrin pituinen saarimuodostelma, joka aivan kuin aitaa South Carolinan ja Virginia rannikkoaluetta Atlantin valtamerellä. Oliko tällainen paikka tosiaan olemassa, ja vielä Yhdysvalloissa!

Outer Banks on leveimmilläänkin vain kolme mailia, kaipeimmista kohdista leveyttä ei ole nimeksikään. Eri saaria yhdistää kilometrien pituiset sillat (kuten tämä 5.5 mailin mittainen Wright Memorial Bridge). 

road-tripping-fannijakaneli.jpg

Hurrikaaneille alttiit saaret ovat keränneet 50-luvulta lähtien merta ja hiekkarantaa rakastavia ihmisiä pieniin kyliin. Saaret uppoavat merenpinnan noustessa pikku hiljaa, mutta sille sydämensä menettäitä se ei tunnu haittaavaan. Saarilla on valtavia taloja ja riveittäin miljoonia dollareita maksavia seaside houseja. Osa saarista on turismin valloittamaa, mutta mitä lähemmäksi pohjoista tai eteläistä kärkeä mennnään, sitä aidommaksi kadun pätkät ja asuinalueet muuttuvat.

Saaren teitä ajellessa tuntui melkein kun olisi hypännyt toiseen todellisuuteen – tai vähintäänkin yhtäkkiä Havaijille!

IMG_2734.jpg

atlantic-duck-fannijakaneli.jpg

seashell-fannijakaneli.jpg

Saaren ympäristö on tällaiselle pohjolassa asuvalle eksoottinen. Rannoilla kävelee ghost crab -rapuja. Meressä polskii delfiinejä. (Ja pari viikkoa ennen meidän matkaa valkohai hyökkäsi kahden teinin kimppuun! Siis hai!) Lämpöä oli yli 35 astetta ja dinnerilla tarjoiltiin juuri pyydystettyjä simpukoita. 

Meren tuoksua ja pauhua ei voita mikään. Me istuttiin siellä ensimmäisenä aamulla ja heti myrskyn jälkeen ensimmäisenä tummia pilviä ihailemassa. Hotellin altaalla sai pötkötellä kaikessa rauhassa – ja kylmät juomat viilentivät meitä helteessä hikoilevia. Muistan ajatelleeni tarjoilijan drinkkiä altaaseen ojentaessa olevani aikas täydellisellä lomalla. Aurinkoa, sitä me haettiin ja saatiin!

IMG_2397.jpg

IMG_2433.jpg

sanderling-resort-tiina-fannijakaneli.jpg

duck-north-carolina-fannijakaneli.jpg

Outer Banksin saaret elävät Atlantin meren käynnissä ja ympärillä olevan matalikon hiekka liikkuu. Outer Banksin kärjestä löytyy Graveyard of the Atlantic -alue, johon on ajanut karille tuhansia laivoja vuosisatojen kuluessa. Vilkkaasta merenkulusta ja sen historiasta kertoo myös alueen useat majakat. Saatiin B:n kanssa siis monta uutta majakkaa meidän lighthouse spotting -listalle! (Majakat on vaan niin ihania!)

bodie-lighthouse-fannijakaneli.jpg

All the seafood lovers, tämä paikka on kuin tehty meille. Road tripin aikana päästiin nauttimaan kyllä mahtavista herkuista, niin merenelävistä kun muistakin etelävaltioiden ruuista. Tien varsille oli parkkeerattu kalastajien autoja, josta myytiin päivän saalista.

IMG_2453.jpg

IMG_2437.jpg

IMG_2538.jpg

Aurinkoenergiaa täynnä, jätimme Outer Banksin taakse. Matka jatkui sisämaahan päin, Alligator Riveriä pitkin. (Ei nähty kyllä yhtään elävää todistetta, mutta kyllä se nimi varmasti johonkin perustuu… jaiks.)

North Carolissa ruokakulttuurin mekaksi on muodostunut kolmen kaupungin kopla, The Triangle. Raleigh, Durham ja Chappel Hill – niistä on kirjoittanut useaan otteessen jo kaikki Amerikan luetuimmat ruokalehdet Bon Appetit, Food & Wine ja Saveur. Siispä meidänkin auton keula vaan tuota kolmiota kohti, please!

Kolmesta oli pakko valita yksi, ja päädyimme ex tempore -päätöksellä Durhamiin. Etelävaltioiden klassikkoa fried chicken & waffles, kanaa ja vohveleita oli ehdittävä kokeilemaan ennen loman loppua! Durhamin kuuluisin ravintola juuri tähän tarkoitukseen on Dame’s. Ilta vahvisti sen mitä epäilinkin – rakastan rapeaksi paistettua kanaa, vohveleita myös, mutta erikseen. Kana ja vohveli tarjoiltiin marjoilla maustetun voin kanssa, ja keittiön ovessa luki Kiss my grits! Tilauksia huikattiin kovaan ääneen pitkin salia ja tarjoilija sanoi, että on meidän on ihan pakko maistaa strawberry lemonadea. Ihan loistava meininki.

Me käytettiin koko matkan ajan Hotel Tonight -mobiilisovellusta, ja sen kautta löysimme useat majapaikat ja hotellit vielä samalla päivälle. Niin myös kauniin B&B:n Durhamista viime hetkillä. King’s Daughters Innissä yksikään seitsemästätoista huoneesta ei ollut samanlainen, kaikki talon historian mukaan 20-luvun tyyliin eritavalla sisustettuja. Yöpöydällä oli kaksi lasia portviiniä, suklaakonvehdit ja lappu, jossa luki Port and chocolate to tuck you in

IMG_2724.jpg

IMG_2732.jpg

13 tunnin ajomatka takaisin kotiin oli road tripin ainoa puuduttava osuus. Amerikassa autolla pääsee vaikka mihin, mutta välimatkat voivat olla loppujen lopuksi huisin pitkiä. Tosin paluumatkakin meni yllättävän nopeasti viikon tapahtumia ja syötyjä herkkuja muistellessa. Ajattelin koota koko reissun parhaat ruokalöydöt TOP 10 -listaksi. (Jos vaan saan mahdutettua kaikki parhaat palat kympin joukoksi!)

Kaiken kaikkiaan, mahtava reilu viikko tien päällä. Road tripit, on ne vaan ihania. (Ei kun seuraavasta unelmoimaan…)

Mikä olisi muuten oma unelmiesi road trip?

IMG_2909.jpg