purjocarbonara-fannijakaneli.jpg

Miten teidän viikonloppu hurahti? No, täällä se ainakin todellakin hurahti. Lauantaina metsästettiin täydellisen muhkeaa keskipistettä meidän uuteen olkkariin. Nimimerkki, Meillä ei ole tällä hetkellä sohvaa. (Vielä ei tärpännyt. Kaikki vinkit tervetulleita!)

 

Samalla reissulla piipahdetiin burgereilla ja tehtiin kävelylenkki uusille huudeille. On mieletöntä miten ison eron pienikin auringonpaiste tekee päivään. Tällaista valohoitoa lisää, kiitos!

 

Teen pasta carbonaraa usein hätäriruokana. Meidän ruokakaapit ei ole täyttynyt vielä täysin muuton jälkeen normaaliin mittaansa, eikä sieltä löydy tällä hetkellä kuin perusjutut. Siispä otin carbonaran kehiin. Siihen sopii mikä tahansa pasta – pitkä tai pätkä, suora tai kiemura.

 

Kananmunan keltuainen muuntuu kuumaan pastaan sekoittaessa samettiseksi kastikkeeksi – niitä kannattaa laskea mukaan yksi keltuainen per ruokailija. Ilman pekonia ei ole carbonaraa, onneksi sitä oli muutama siivu jääkaapissa. Tällä kertaa lisäsin joukkoon myös pehmeäksi kuullotettua purjoa ja puolikkaan sitruunan mehun.

 

Pikkuisen parempaa pastaa ja kivaa viikonalkua kaikille!

Purjo-carbonara

– 200 g pastaa
– 70 g pekonia
– 1 kpl_m purjoa
– 2 kpl_m kananmunan keltuaista
– 50 g parmesaania
– 1/2 kpl_m sitruunan mehu
– suolaa ja pippuria

Laita pasta kiehumaan suolalla maistettuun veteen.

Paista pekonisiivut pannulla rapeiksi keskilämmöllä. Nosta ne talouspaperin päälle lautaselle ja riko jäähtyneet siivut pieniksi paloiksi.

Huuhtele ja hienonna purjo. Lisää purjo pannulle ja kuullota pehmeäksi pekonin rasvassa reilu 5 minuuttia.

Erottele kulhoon kananmunan keltuaiset. Vatkaa keltuaisten rakenne rikki ja sekoita joukkoon raastettua parmesaania. Purista sekaan puolikkaan sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Siivilöi kypsä pasta. Palauta pasta kattilaan (mutta ei liedelle) ja sekoita joukkoon munaseos. Lisää joukkoon pekonit ja purjot. Ripottele päälle parmesaaniraastetta.