prosciutto-parsat-fannikaneli.jpg

Parsakausi on pikku hiljaa starttailemassa, ja meillä on otettu jo muutamat ennakot herkutteluun samalla kun vielä odotellaan, että paras parsasato ehtii kauppoihin. Löysin kauppareissulla pari nippua hyvännäköisiä parsoja (vaikkakin vielä kaukaa kaukaa Meksikosta), eikä sille mitään voinut – pakko ne oli ostaa! Ihan parasta on kun saa kotimaisia parsoja. Oi teitä onnekkaita, joilla niitä kasvaa omalla kasvimaalla!

Meillä ei noudateta koskaan sen kummempia sääntöjä keittiössä, mutta parsojen kanssa olen ehdoton. Ne ovat ehdottomasti parhaita paahdettuina. Pannulla tai uunissa. Ja vaikkakin se on makukysymys, ei sitä tarvitse kuoriakaan. Jos minulta kysytään, vihreä tankoparsa ei kaipaa muuta kun aavistuksen öljyä, suolaa ja pippuria. Sitten vaan nopea paahtaminen niin, että parsoihin jää vielä mukavasti rapeutta. Voisin syödä paahdettuja parsoja pelkästään ihan ilman mitään vaikka kuinka paljon.

Pitäähän sitä vähän hifistelläkin välillä. Silloin kääräisen parsojen ympärille ilmakuivattua kinkkua prosciuttoa. Ne paahtuvat rapeaksi parsan pinnalle ihan kuin herkulliseksi suolaiseksi kuorrutteeksi. Viitisen minuuttia 200 asteessa on yleensä juuri sopiva paistoaika. Tai pari minuuttia kuumalla pannulla käännellen. Päälle voi vuolla vielä muutaman lastun parmesaania.

Tämä annos on yksi parhaista asioista keväässä. Ja nythän se vihdoin on ihan virallisesti, kevät. Tervetuloa huhtikuu!