Helppo kesäkurpitsapasta

  • 11.8.2016
  • Ei kommentteja

kesakurpitsa-pasta-fannikaneli.jpg

Arki on kyllä omalla tavalla ihanaa. Vaikka loman jälkeen tuntuu aina jähmeältä palata toimistolle ja ruutineihin, niin arjessa on jotain mukavan tuttua ja lempeää.

Mitä arki oikeastaan onkaan. Elämää. Suurimmaksi osaksi se on joka päiväisiä tuttuja juttuja. Väliin tujaus yllätyksiä ja juhlaa. Muistutan usein itseäni, ettei ajatukset kulje ainoastaan loman tai matkojen odottamiseen, vaan joka päiväisessä elämässä pitää tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Usein ne ovat nimittäin juuri niitä pieniä juttuja. 

Meille hyvä arki on yhdessä puuhastelua. Usein keittiössä. Arkipäivinä, varsinkin sellaisina kun aika on kortilla, voi olla erityisen ylpeä itsestään jos keksii jonkin herkullisen ruuan joka vie vain vartin keittiössä. Joskus kiireisen päivän jälkeen ei vaan hotsita kokkailla, mutta ai vitsi, että voi olla tyytyväinen jos vaan puskee itsensä puoliväkisin keittiöön ja loihtii jonkin omannäköisen annoksen lautaselle. Aina se ei onnistu (silloin kaarretaan pizzapaikan parkkikselle!), mutta täytyy vaan jatkaa yrittämistä. Nuo ateriat ovat nimittäin onnistuessaan usein kaikkein parhaita.

Sellainen arki-illan annos on tämä vuohenjuustoinen kesäkurpitsapasta. Sain siihen inspiraation ihastuttavasta (ja super käytännöllisestä) uudesta Viola Virtamon ruokakirjasta nimeltä Opiskelijabudjetilla. Sen lisäksi, että kirja on täynnä kauniita kuvia, on sen reseptit oman ruokafilosofiani kanssa täydellisessä synkassa. Hyvistä raaka-aineista ihanaa ruokaa, jonka ei tarvitse olla kallista tai monimutkaista – klassisia yhdistelmiä ripauksella kekseliäisyyttä.  Sellaisia ruokia, jotka nostattavat arjenkin aina hieman ihanammaksi.

Kuten Violakin reseptissään, leikkasin kesäkurpitsan juustohöylällä pitkiksi nauhoiksi. Näin kesäkurpitsa pehmenee pannulla hetkessä ja annos on todella kaunis. Pastaksi tähän ohjeeseen sopii mikä tahansa pasta – artisaani tai perus, lyhyt tai pitkä, kokojyvä tai gluteeniton. Murensin mukaan pehmeää vuohenjuustoa ja reilun ripauksen kuivattuja chilihiutaleita.

Lempeää arkea kaikille!

 

P.S. Käy kurkkaamassa myös Violan upeaa Dinner Time Stories -blogia!

kesakurpitsa-pasta-2-fannikaneli.jpg

TallennaTallenna

TallennaTallenna

Helppo kesäkurpitsapasta

– 350 g pastaa
– 1 kpl_m kesäkurpitsa
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 kpl_m valkosipulinkynsiä
– 1/4 tl chilihiutaleita
– 1/2 kpl_m sitruuna
– 1 dl lehtipersiljaa
– 200 g pehmeää vuohenjuustoa

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen isoon kattilaan.

Leikkaa kesäkurpitsa pitkiksi ohuiksi siivuiksi juustohöylällä. Kuumenna oliiviöljy pannulla. Lisää pannulle kesäkurpitsanauhat, hienonnettu valkosipuli ja sitruunan mehu. Kääntele kesäkurpitsaa pannulla reilu 5 minuuttia.

Siivilöi pasta kun se on al dente. Sekoita keitetyn pastan joukkoon kattilassa pannulta kesäkurpitsa. Ripauta joukkoon chilihiutaleet ja hienonnettu persilja. Murenna mukaan pehmeä vuohenjuusto. Sekoita ja tarjoile heti.

Hotelli Punkaharju

  • 9.8.2016
  • Ei kommentteja

punkaharju-miljoo-6-tiinagarvey.jpg

Mäntyjen katveessa, mäen päälle nousevan tien päässä pilkottaa vaaleanpunaista. Haalean pastellia rakennusta ei malta olla katselematta. Hotelli Punkaharjun ovelle kävellessä tiirailen sen yksityiskohtia – kattoa, seiniä, ikkunoita. Jopa räystäslautoja koristaa kauniit yksityiskohdat.

Kun kuulin, että Hotelli Punkaharju avaa ovensa kesäkuussa, päätimme suunnata sinne ehdottomasti mökkilomalla. Olen käynyt paikassa eri ikäisenä – lapsena sukulaisten häissä, kesäpäivän retkellä teininä ja muutama vuosi sitten kesävieraidenkin kanssa. Se on todellinen Itä-Suomen klassikko.

punkaharju-miljoo-tiinagarvey.jpg

punkaharju-miljoo-4-tiinagarvey.jpg

punkaharju-miljoo-5-tiinagarvey.jpg

Sisälle astuessa avautuu valoisa tila. Baaritiski, oleskelunurkkaus ja muutama porras ravintolaan. Ikkunoista näkyy terassin eli metsälaiturin kulma. Ympärillä on erilaisia värisiä vanhoja maljakoita ja lasilyhtyjä. Lasiesineet muistuttavat mummolan hyllyjen kokoelmista.

Meidät ohjataan pöytään verannan isojen ikkunoiden ääreen. Tunnistettava ääni kuuluu kaukaa. Paikan omistaja Saimi Hoyer toivottaa meidät tervetulleiksi ja istahtaa pöytään. Olin odottanut mielenkiinnolla, että pääsemme puhumaan Saimin kanssa siitä, miten vanha Punkaharjun valtionhotellina tunnettu paikka on herätetty henkiin. Niin ja tietysti ruuasta!

punkaharju-miljoo-3-tiinagarvey.jpg

Historia näkyy ja tuntuu Hotelli Punkaharjussa. Vuonna 1845 keisari Nikolai I määräsi harjulle rakennettavaksi metsänvartijan talon matkailijahuoneineen. Talosta kasvoi myöhemmin Suomen vanhin valtionhotelli, jonka tarina jatkuu nyt. Ikkunoiden ja seinien koristeiden muodot jatkuvat ympäri ravintolaa ja hotellia – valaisimissa, kahvikupeissa, tarjoilijoiden essuissa.

Mäntyjen rungot ja metsäpolut. Harjutiet ja mutkittelevat rannat. Katselen todellista kansallismaisemaa. Punkaharjun maisema on kuvattu upeasti ravintolan seinälle suureen kangaspintaan.

Ravintola ja sen ruokalista kertovat samaa tarinaa koko paikan kanssa. 

– Ajatuksena on tarjota koko elämys – ainutlaatuiset huoneet, lähellä sijaitsevat metsähuoneet, paikallinen ruoka, saunajooga, puoti, terassi ja puutarha, Saimi kertoo. 

Kysyn Saimilta miten hän kuvailisi Ravintola Punkaharjun ruokaa.

– Puhtaat raaka-aineet ennen kaikkea. Koko ravintolan menu elää paikallisten raaka-aineiden mukaan. Siitä mitä järvestä nousee ja mitä metsästä saa. Saimaa on vahvasti läsnä kalaruokien kautta. Samoin minulle erityisen rakas metsä.

Tuohon ruokafilosofiaan on helppo yhtyä. Upeiden raaka-aineiden kanssa ei tarvitse lähteä mutkittelemaan liikaa. Silti annoksissa on hauskaa yllättävyyttä ja vakaan varmaa tekniikkaa.

-Vieraista suuri osa on matkoilijoita. Paikan ovat kuitenkin löytäneet myös paikalliset ihmiset. Se on minulle erityisen tärkeää. Teemme tätä erityisesti myös heille. Tänne pitää olla helppo tulla, Saimi sanoo.

punkaharju-ruoka-2-tiinagarvey.jpg

Ravintolan lounas tarjoillaan seisovasta pöydästä. Kävimme syömässä senkin yhtenä päivänä juuri ennen loman loppua. Kauniisti kootun buffetin rustiikeissa salaateissa vilkkuu villiyrtit, pikkelöidyt sienet ja kauden kasvikset. Tarjolla oli myös hanhipateeta, savustettuja muikkuja, ja aah, aivan upeaa särkimoussea. Lusikoin moussea rapean leivän päälle varmastikin enemmän kun kukaan muu lounasvieras! Pöydän antimien rinnalle voi tilata erikseen myös lämpimän pääruuan. Kun lounas päättyy kolmelta, kesällä herkuttelu siirtyy metsälaiturille, jossa saa terassimenun annoksia.

Sitten takaisin meidän ihanaan iltaan! Ravintola Punharju tarjoilee illallista kuudesta alkaen. Menun voi valita kolmen ja viiden ruokalajin laajuisena. Päivän menu vaihtelee, ja sen suunnitelma elää usein vielä viime hetkillä keittiöpäällikkö Miika Lönnin käsissä. Ruuan maailmassa näkyy myös Sami Tallbergin kädenjälki.

Harjun illallisen aloittaa sokerisuolattu siika, joka oli nostettu uusien perunoiden päälle. Siian kyljessä ihanan pehmeästi savustettua kananmunan valkuaista, keltuaiskremeä ja pikkelöityjä sinapinsiemeniä. Suurin rakkaus suomalaiseen ruokaan taisi syttyä jo tässä vaiheessa. Murea Hauhalan hanhi on kypsennetty confit-tyyliin ja peitetty ohueksi siivutetuilla omenilla ja kuivatuilla vadelman muruilla.

Viinipaketti säesti muuten todella onnistuneesti nautiskelua pitkän kaavan mukaan. Erityisesti mieleen jäi juurikin hanhen kanssa yhdistetty toscanalainen rose. Viinissä oli aavistus vihreän omenan ja vadelman aromeja ja kirpeyttä, aivan kuten lautasellakin, ja sen terä taittoi täydellisesti hanhenrasvaa.

punkaharju-ruoka-11-tiinagarvey.jpg

punkaharju-juoma-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-tiinagarvey.jpg

Erinomaisten viinien lisäksi, oli ihana nähdä miten muihinkin juomiin oli panostettu. Juha Konttinen vastaa sekoituksista baaritiskin takana, ja ammattitaito loistaa kyllä laseista. B autoili ja sai nauttia illan aikana alkoholittomista sekoituksista, kuulema elämänsä parhaista mocktaileista. Itse tehtyä teeuutetta, karpaloa, raparperia, yrttejä.

Juhan tarinaa kuunnellessa, ei ole vaikea nähdä mistä erinomaisuus juontaa juurensa – todellinen intohimo näkyy ja ennen kaikkea maistuu. Samaa voi sanoa aidosti myös keittilöstä. Punkaharjulle on tultu tekemään asioita tunteella, niin hyvin kun mahdollista. Koko henkilökunta tuntuu olevan paikasta ylpeä – ja siihen on hyvä syy.

punkaharju-juoma-2-tiinagarvey.jpg

Kesäiseen Suomi-menuuseen kuuluu ehdottomasti myös grillattu kala – tällä kertaa kuhaa parsakaalin kanssa. Harjun sieniliemi on taas kun metsäretki. Aavistus kuusenkerkkää ja melkein tusina erilaisia lähimetsien sieniä ei jättänyt kylmäksi. Saimin intohimo näkyy tietysti koko paikassa, mutta erityisesti myös kulhollisessa upeaa lientä. Lämpimistä ruuista karitsa oli jotenkin erityisen ihana. Lautaselle oli koottu karitsaa kahdella tapaa, ja porkkanaa kolmella tapaa. Tykkäsin todella paljon ruishelmistä, jotka toivat upean aromin annokseen.

punkaharju-ruoka-5-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-4-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-6-tiinagarvey.jpg

Annosten välillä tarjoiltiin ketunleipäsorbettia, jäädytetystä puukulhosta tarjoiltuna. Sanoin B:lle heti, että tämä maistuu lapsuudelta! Mökkimetsästä alkukesällä suuhun suoraan poimituilta lehdiltä. Tarjoilija kertoi, että annoksesta on tullutkin kuin vahingossa yksi tykätyin annos, joka saa paljon kehuja. Jälkiruoka taas yhdisteli piimää, mansikoita ja paahteisen sokerin makua.

punkaharju-ruoka-7-tiinagarvey.jpg

punkaharju-ruoka-9-tiinagarvey.jpg

Upeista ammattilaisista on baarin ja keittiön lisäksi mainittava myös ehdottomasti tarjoilu. Harvoin saa näin erinomaista ja välitöntä palvelua. Kiitos, Eve! Aina ei voi sanoa hyvän ravintolaillan jälkeen, että ruuan ohella, illasta jäi mieleen myös ihmiset.

Saimi vannotti meillä, että illan päätteeksi täytyy maistaa vielä paikan erikoisuutta, sienicocktailia. Vähän jännittyneenä, toinen silmä kiinni otin pienen hörpyn lasin reunalta. Enpä ollut tiennyt ennen tätä iltaa miten hyvältä konjakki, sieniuute, pehmeä vaahto ja pinnalle ripoteltu sienipöly voikaan maistua yhdessä. Tätä ei kannata jättää väliin!

sienicocktail-tiinagarvey.jpg

Sienistä puheen ollen, miltä kuulostaisi sieniviikonloppu Punkaharjulla? Saimi porukoineen järjestää 27.-28.8. sienille pyhitetyn viikonlopun, johon kuuluu sieniretki, luentoja, asiantuntijoiden vierailuja, (rantasauna!) ja tietysti hyvää ruokaa mukaan lukien sieni-illallinen.

Illallista jälkeen mietin miten monta rakasta raaka-ainetta kotiseudulta löytyykään. Makuihin ja tuoksuihin liittyy paljon muistoja. Lapsuuden pieniä hetkiä. Ruoka voi tosiaan maistua samalta kun ikkunasta avautuva maisema, jokainen lautanen hieman eri tavalla. Täällä jos missä rakastuu suomalaisuuteen, ensimmäistä kertaa tai uudelleen.

Lusikoin jälkiruoan viimeisiä mansikan paloja. Männyissä vilkahtelee ohimenneen sateen pisarat. Taustalla soi vaimeasti musiikki. ”Kesä, jonka kerran elää sain, mielestäen ei haihdu milloinkaan…”

punkaharju-miljoo-7-tiinagarvey.jpg

 

Hotelli Punkaharju

Harjutie 596, 58450 Punkaharju

www.hotellipunkaharju.fi

 

Ravintola Punkaharju

Lounas päivittäin klo 11-15

Á la carte päivittäin klo 18-23

 

*Illallisen tarjosi Hotelli Punkaharju

 

Mustikka-vesimelonisalaatti

  • 7.8.2016
  • Ei kommentteja

melonisalaatti-fannikaneli.jpg

Meillä pidetään kesästä kiinni. Sääkartat ei ole joka päivä ihan samaa mieltä, mutta lautasella kesä jatkuu ainakin.

B:n yksi raaka-aine kesällä on vesimeloni, ja itsekin olen lämmennyt sille pikku hiljaa tässä vuosien varrella. Varsinkin kun kaupasta sattuu löytämään oikein hyviä meloneja – ei vielä liian makea vaan raikkaan rapsakoita.

Vesimeloni sopii täydellisesti salaatteihin ja sen rinnalle suolainen feta. Tällä kertaa lisäsin salaattiin myös kourallisen pensasmustikoita ja tuoreita mintunlehtiä. Ihan huikea yhdistelmä muuten – suosittelen!

Leppoisaa sunnuntaita!

melonisalaatti-2-fannikaneli.jpg

 

Mansikka-raparperiaamiaiskakku

  • 4.8.2016
  • Ei kommentteja

mansikka-aamiaiskakku-fannikaneli.jpg

Miten teidän elokuu on alkanut? Meillä on muutama työviikko ja sitten vielä jäljellä pätkä kesälomaa. Niin odotan, että päästään taas mökille!

Lomalla yksi parhain asia on kiireettömät aamut. Puuhailen silloin mökkikeittiössä kaikessa rauhassa. Loma-aamuna ehtii jauhamaan tuoreet kahvit, hakemaan metsän reunasta kukkia maljakkoon ja paistamaan jotain hyvää.

Meidän keittiön perinteinen aamiaiskakku on paksun mehevät paistos, joka on tehty täysjyväjauhoihin ja siinä on reilusti täytettä. Tällä kertaa upotin kakkuun kasan mansikoita ja raparperia. Ne taitavat olla pikku hiljaa kesän viimeiset. Täytteeksi sopii hyvin myös mustikat ja omenat. Mausteina käytän aina samaa seosta – kanelia, vaniljaa ja aavistus muskottipähkinää.

Lomalla tai ilman. Tämä aamiaiskakku tekee aamusta ihanan.

Mansikka-raparperiaamiaiskakku


Muruseos
– 50 g voita
– 1 dl fariinisokeria
– 1 dl täysjyvävehnäjauhoja
– 1 dl kaurahiutaleita
– 1/4 tl kanelia
– ripaus muskottipähkinää

Kakkutaikina
– 3 kpl_m kananmunaa
– 2 1/2 dl fariinisokeria
– 1 tl vaniljasokeria
– 1 dl öljyä
– 1 1/2 dl jogurttia
– 1 dl maitoa
– 3 dl täysjyvävehnäjauhoja
– 2 dl vehnäjauhoja
– 2 tl leivinjauhetta
– 1 tl kanelia
– 100 g mansikoita
– 1 kpl_m raparperin varsi

Valmista muruseos. Sekoita kulhossa pehmeä voi ja fariinisokeri. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, kaneli ja muskottipähkinä ja lisää ne voi-sokeriseokseen. Sekoita murumaiseksi taikinaksi. Laita kulho jääkaappiin.

Vatkaa kananmunat, fariinisokeri ja vaniljasokeri kevyesti vaahdoksi. Lisää joukkoon öljy, jogurtti ja maito. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaneli eri kulhossa. Lisää jauhoseos taikinaan. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina leivinpaperin päälle isoon uunivuokaan (noin 27 x 18 cm). Ripottele pinnalle hieman muruseosta. Lisää päälle pilkotut mansikat ja raparperit. Ripottele loppu muruseos kakun päälle.

Paista 175-asteisen uunin keskiosassa noin noin 50 minuuttia. Varmista kakun kypsyys testitikulla – kypsästä kakusta ei tartu tikkuun taikinaa. Anna jäähtyä hetki ja tarjoile.

Neljä vuotta sitten

  • 1.8.2016
  • Ei kommentteja

IMG_9237.JPG

Aurinko. Meri. Reilusti hyvää ruokaa ja vähän kylmää juomaa. Niin ja, jättikokoinen jäätelöpallo. Siinä oli meidän onnellisuuden avaimet hääpäivänä tänä vuonna.

Kävin B:n kanssa syömässä meidän neljännen hääpäivän iltana Mattolaiturilla. Sinne kannattaa suunnata aurinkoisena päivänä – terassi, pieni hiekkaranta kansituoleineen ja merimaisema ovat kyllä ihanat. Suosittelen ehdottomasti kesä-Helsingistä nautiskeluun!

Baaritiskiltä kannattaa tilata ainakin Lillet Spritzer. Ravintola Demon kanssa yhteistyössä toteutettu rantakeittiö on hauskasti terassin kulmalla ja ruuat laadukkaita. Maistoimme savustettuja katkarapuja, black angus -pihviä, grillattua sydänsalaattia, ribsejä ja kukkakaalisalaattia. 

IMG_9244.JPG

Rennon illallisen jälkeen käveltiin pitkin rantaa ja muisteltiin miten onnellinen päivä meillä oli neljä vuotta sittenAuringon painuessa saarien taakse, istuin B:n vieressä rappusilla syömässä jäätelöä. (Helsingin Jäätelötehtaan kiska on ihan mattolaitureiden vieressä.)

Katselin merta ja mietin miten onnekas tyyppi olenkaan. Neljä vuotta sitten – ja tänään. Just nyt.

IMG_9239.JPG