Toast Skagen – katkarapuleivät

  • 25.5.2016
  • Ei kommentteja

toast-skagen-fannikaneli.jpg

Tiedättekö, menetän yhden (no, ainakin yhden) ruuan kanssa täydellisesti itsekontrollin. Nimittäin toast skageneiden kanssa! Olen täydellisen onnellinen kun napostelen niitä viikonloppuiltana parvekkeella B:n kanssa – lasillinen kylmää valkoviiniä toisessa kädessä.

Kevään juhlakausi on valmis starttaamaan. Niinpä ajattelin, että nyt on juuri sopiva aika muistutella toast skageneiden ihanuudesta. Niin, ja jakaa meidän hyväksi havaitsema ohje skagenille. Leipien katkaraputäytteellä on monen monta versiota, ja mikä niistä on juuri se oikea on kiistelty kysymys. Tässä meidän näkemys täydelliselle toast skagenille.

Valitse täytteeseen mahdollisimman hyvälaatuisia katkarapuja – ostan yleensä tätä varten kauppahallista käsinkuorittuja katkarapuja liemessä. Samoin majoneesin kanssa ei kannata tehdä kompromisseja vaan valita mukaan full fat majoneesi, ei lighteja.

Kokoa täyte pienien paahtoleipäkolmioiden päälle ja asettele ne rennosti isolle tarjottimelle. Ja sitten vaan kilistelemään juhlien tai vaikka vaan viikonlopun kunniaksi!

Toast Skagen – katkarapuleivät

– 400 g katkarapuja
– 1 dl majoneesia
– 3 rkl ranskankermaa
– 2 rkl tuoretta tilliä
– 2 rkl kevätsipulia
– suolaa ja mustapippuria
– paahtoleipää

Valuta katkaravut. Sekoita kulhossa majoneesi ja ranskankerma. Lisää joukkoon hienonnettu tilli ja kevätsipuli.

Sekoita kastikkeeseen katkaravut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paahda leipäviipaleet ja leikkaa ne kolmioksi. Lusikoi päälle täytettä. Koristele muutamalla katkaravulla ja tillisilpulla.

Loma Toscanassa

  • Ei kommentteja

IMG_7854.jpg

Muutaman Rooman päivän jälkeen oli mukavaa suunnata maaseudun rauhaan. Toscana on meille, heti kesämökin järvimaiseman jälkeen, oman tuntuista sielunmaisemaa. Aina kun edellisestä reissusta on kulunut muutama kuukausi, alkaa mieli jo vaeltelemaan takaisin sinne (ja lentolippujen hakukoneeseen).

Suuntasimme viime lokakuusta tuttuihin maisemiin Toscanan eteläosaan Maremmaan. Me löydettiin sieltä nimittäin viime syksynä kukkuloiden keskeltä vanhalle oliivitilalle rakennettu pieni locanda. Muutama huone, unelmien uima-allas, kasvihuoneeseen rakennettu ravintola ja pienen pieni spa.

Avaan aamulla sängyn viereisen ranskalaisen parvekkeen oven ja kuuntelen linnunlaulua. Tarjoilija tuo meille altaalle yllätyksenä Aperol Spritzit, juustoja ja hunajaa. Viinilistan vaihtoehdoista suurinosa tulee 50 kilometrin säteeltä, viinipullon seuraksi saamme keittiön tervehdyksenä korin friteerattuja vihanneksia. Parvekkeelta näkyy juuri se Toscana, jonka kuvittelee mielessään. A little piece of heaven.

 

Jos matkaat eteläiseen Toscanaan, koe ainakin nämä

Capalbio – Söötti keskiaikainen kylä aivan rannikon lähellä. (Kylän ympäröivän muurin voi kiertää kävellen, jos uskaltaa!) Pienestä paikasta löytyy useita ihanan toscanalaisia ravintoloita.

Viinitilat – Piipahda ainakin muutamalla viinitilalla ja tee laukkuihin tilaa muutamalle tuliaispullolle. Alueen lempeä mikroilmaston sanotaan tuovan punaviineihin pehmeyttä. Nappaa mukaan ainakin yksi hyvä pullo Toscanan tunnetuinta viiniä, Chianti Classicoa.

Porto Ercole  Orbetellosta ajellaan Porto Ercolen suuntaan kaunista siltareittiä. Porto Ercolen sataman vierailun jälkeen kannattaa suunnatan ylös kukkukoille, josta löytyy luostari. Sen edustalta avautuu upeat näkymät Toscanan archipelagona tunnettuun maisemaan.

Sunnuntaiajelu – Tee päivän autoreissu Toscanan kukkoloita seuraillen, maatilojen ja rypäletarhojen ohi. Ilman kiirettä ja ex tempore pysähdyksillä. Me päädyttiin pysähtymään kuumilla lähteillä Saturniassa – ja kastautumaan noihin luonnon uskomattomiin mineeralialtaisiin!

Pitigliano – Pienenä Jerusalemina tunnettu kaupunki, jonka perusta on kaiverrettu kallioon, kukkalan päälle tietystikin. Sen juuret yltävät aina 3 500 vuoden taakse. Jo automatka tänne on elämys. 

 

Loma teki tehtävänsä. Ja Italia, se tekee aina tehtävänsä. Ajatukset on lempeitä. Ympärillä näkee mahdollisuuksia. Elämää katselee taas vähän uudesta kulmasta – lämpöisillä Toscanan väreillä sävytettynä.

IMG_7658.jpg

IMG_7611.jpg

IMG_7618.jpg

IMG_7667.jpg

IMG_7671.jpg

IMG_7679.jpg

IMG_7865.jpg

IMG_8008.jpg

IMG_7754.jpg

IMG_7944.jpg

IMG_7951.jpg

 

Ensin oli Rooma

  • 23.5.2016
  • Ei kommentteja

IMG_7331.jpg

Capresesalaatin jälkeen ajattelin jatkaa Italian väreissä. Me otettiin pieni irto-otto arjesta Italiassa – ensin muutama päivä Roomassa ja sitten Toscanan maaseudulla.

Toscanassa me ollaan reissattu viime vuosina enemmänkin, mutta Rooma, siellä me oltiin nyt ensimmäistä kertaa. Ja olipa se upea – useammalla tavalla kun osasin odottaa. Ne kadut, suihkulähteet, pikkukuppilat – Roomassa paljastuu kadun kulman takaa aina jotain erityistä.

Aikamatkoja kauas menneeseen ja trattorioita, joiden ruoka sulattaa sydämen. Auringonlaskuja aukion rakennusten taakse, Aperol-lasillinen kädessä.

Tässä Rooman tunnelmia ja muutama ravintola, joihin on helppo ihastua.

 

Rooman ravintolasuositus x 3

 

Antica Birreria Peroni

Ensimmäinen pöytä, johon istahdimme Roomassa (todella nälkäisinä) oli tämän birrerian nurkkapöytä. Kun ruokalista on niin yksinkertainen, että ymmärrän sen italiaksikin, tietää että on oikeassa paikassa. Ravintolalla on pitkä ja värikäs historia jo vuodesta 1906 saakka. Ravintolasalin täytti lounasaikaan pukumiehet läheisistä pankeista ja toimistoista. 

Tarjoilija viittoi ja pyysi tulla katsomaan takana olevaa lasitiskiä: haluatteko näitä gorgonzola-munakoisorullia? Entäpä näitä makkaroita? Tomaattileipää? Si si. Tilasin loman alkuun jostain syystä yllätyksekseni oluen. Se ei yleensä koskaan ohita viiniä – ei sitten koskaan. Mutta oltiinhan nyt birreriassa. (Kiitos suosituksesta, Anna!)

Via S. Marcello 19, anticabirreriaperoni.net

 

Colline Emiliane

Ennen matkaa me tehtiin vain yksi pöytävaraus – se oli tänne vaatimattomasti sivukujalla pilkottavaan ravintolaan. Ikkunasta näkyi muutama pöytä. Ihan mukavalta näyttää, ajattelin. Ja sitten näin pienen keittiön, jonka keskellä oli vanha puinen pöytä jauhon peitossa. Näytti ihan kuin nonna olisi juuri lähtenyt sen äärestä pastoja pyörittelemästä. Ihastus ensisilmäyksellä ei osoittautunut vääräksi. Välitön tunnelma. Upeat käsintehdyt pastat. Maltillisen simppelit maut. Huolella valittu viinilista. Ja maukas paikan erikoisuus, giambonetto di vitella, maidossa haudutettu vasikanpotka.

Ravintolaan oli jono ja yrittäjiä ilman pöytävarausta – ainakaan sinä iltana ei olisi mahtunut mukaan ilman varausta. Onneksi B soitti sen siis etukäteen ja valinnut meille myöhemmän kattauksen (21:30) – aikaisempi kattaus tehdään turisteja silmällä pitäen muutama tunti aikaisemmin. Matkalla pitää ehdottomasti syödä italialaisittain myöhään! Tarjoilija kertoi lopuksi, että heillä on käynyt syömässä useita suomalaisia – heti yhden suomalaisen matkailulehden kirjoituksen jälkeen. Pyysi kiittämään tuosta jutusta – lupasin välittää viestin. (Kiitos suosituksesta, Mondo!) Illallinen oli yksi matkan parhaista. Pasta osaa olla sitten ihanaa.

Via degli Avignonesi 22, pöytävaraus suositeltavaa +39 06 481 7538

 

Taverna dei Fori Imperiali

Colosseumia oli helppo ihailla tuntikaupalla niin, että lounasaika meinasi mennä ohi. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy kotoisa taverna, joka sisustusta myöden niin italialainen kun osaa olla. Talon viiniä tilataan lounaalla 1/2 litran karahveissa ja listalta löytyy niin tunnettuja italialaisia kuin tarkemmin roomalaisiakin klassikkoja. Oma suosikkini nyt ja aina on cacio e pepe -pasta. Sen täydellinen tasapaino pecorinojuuston, öljyn ja reilulla kädellä lisätyn mustapippurin kanssa on lyömätön.

Via della Madonna dei Monti 9, latarvendeiforiimperiali.com

IMG_7377.jpg

IMG_7387.jpg

IMG_7512.jpg

IMG_7340.jpg

IMG_7519.jpg

IMG_7580.jpg

IMG_7320.jpg

 

Caprese-salaattirasia

  • 22.5.2016
  • Ei kommentteja

caprese-laatikossa-fannikaneli.jpg

Sääkarttojen kelit näyttävät lupaavilta ulkona syömistä silmällä pitäen. Hyppäsitpä sitten pyörän selkään, piknikille järven rantaan tai takapihalle grillijuhliin, rasiaruuat on huippu käteviä. Säilytysrasiaan on helppo pakata jaettavat naposteltavat ja salaatit.

Caprese on klassikko yhdistelmä. Se rakentuu kolmesta raaka-aineesta – tomaatista, basilikasta ja mozzarellasta. Lado tomaatti- ja mozzarellasiivut riveihin rasiaan, ja pujota väleihin basilikanlehtiä. Caprese ei tarvitse näiden kolmen osan lisäksi muuta kun ripauksen suolaa ja rouhaisun mustapippuria, ja tietysti lorauksen hyvää oliiviöljyä. Lisäsin päälle nyt myös pari raitaa balsamicosiirappia.

Sitten vaan rasia kiinni, naps – ja nauttimaan salaatista auringon alla!

 

Raparperimousse

  • 17.5.2016
  • Ei kommentteja

raparperi-mousse-fannikaneli.jpg

Ensin on aavistuksen kanelilla maustettu raparperiseos. Melkein kuin vanukas. Sitten meillä on ilmavan kuohkea valkuaisvaahto. Ja vaniljalla maustettu pehmoinen kermavaahto. Ja arvatkaas mikä ihanuus syntyy kun nuo kaikki yhdistetään. Raparperimousse

Raparperimousse

– 400 g raparperia
– 1 1/2 dl omenamehua
– 1 rkl fariinisokeria
– 1/8 tl suolaa
– 1/4 tl kanelia
– 2 kpl_m kananmunan keltuaista
– 1 dl sokeria
– 2 kpl_m kananmunan valkuaista
– 1 1/2 dl kuohukermaa
– 1/2 tl vaniljauutetta

Pilko pestyt raparperit parin sentin paloiksi. Kiehauta kattilassa omenamehu. Lisää kattilaan raparperit ja anna porista 5 minuuttia. Nosta kattila liedeltä.

Sekoita joukkoon fariinisokeri, suola ja kaneli. Soseuta raparperit mehuun sauvasekoittimella.

Vatkaa hieman jäähtyneen soseen joukkoon kananmunan keltuaiset ja sokeri.

Laita kattila takaisin liedelle keskilämmölle lämmölle ja vatkaa seostasta 3 minuuttia kunnes se paksuuntuu hieman. Anna seoksen jäähtyä.

Vatkaa sähkövatkaimella kulhossa valkuaiset napakaksi vaahdoksi. Sekoita raparperiseos valkuaisvaahtoon varovasti käännellen.

Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi eri kulhossa. Mausta kermavaahto vaniljalla. Kääntele vaahto moussen joukkoon.

Lusikoi mousse tarjoilulaseihin. Anna viiletä jääkaapissa hetki ja tarjoile.