Mustikoita mökkimetsästä

  • 28.7.2015
  • Ei kommentteja

IMG_3589.JPG

Terkut mökiltä! Vaikka sadetta ja pilvimuhkuja taivaalla riitti ihan liiaksikin näin heinäkuulle, niin mustikat kypsyivät kun kypsyivätkin! Mökin ympäriltä metsästä kerättiin ensimmäiset marjat emalikannuun. Siitä ne päätyi mustikkapiirakan päälle.

Ihastuin Maku-toimituksen Emilian reseptiin, jossa mustikat kellivät ihanassa täytteessä. Ranskankermaan sekoitetaan kananmuna ja sokeri – unohtamatta ripausta vaniljaa. Kaadoin täytteen taikinan päälle vuokaan ja ripottelin päälle juuri kerätyt mustikat. Ai niin, taikinasta puheenollen, sekin oli huippu helppo ja syntyi mökkikeittiössäkin nopsasti puulusikalla sekoittaen. Piirakka oli viime viikon suosituin resepti Maku.fissa, eikä suotta!

Seuraavana päivänä meidän piti poimia mustikoita lisää. Piirakka oli niin hyvää, että sitä haluttiin heti lisää! Lisäsin toiseen versioon mukaan myös muutaman mansikan. Iso sydän, tämä on kyllä kesän paras marjapiirakka!

IMG_3614.JPG

FullSizeRender.jpg

 

Mustikkapiirakka

– 100 g voita
– 3/4 dl sokeria
– 1 kpl_m munaa
– 2 1/2 dl vehnäjauhoja
– 3/4 tl leivinjauhetta

Täyte
– 200 g ranskankermaa
– 1 kpl_m munaa
– 3/4 dl sokeria
– 1 tl vaniljasokeria
– 200 g mustikoita

Leivo kesän paras mustikkapiirakka näin:

Pehmitä voita hetki mikroaaltouunissa. Vatkaa joukkoon vispilällä sokeri ja muna. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää ne taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Voitele halkaisijaltaan 26-28-senttinen piirasvuoka. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.

Vatkaa ranskankerma, muna ja sokerit keskenään. Jos käytät pakastemustikoita, pyöräytä ne kohmeisina täytteen joukkoon, jolloin ne eivät kostuta paistuvaa pohjaa. Kun sekoitat marjat täytteeseen, täyte samalla värjäytyy. Tuoreet mustikat voit myös ripotella pohjan päälle ja lisätä vasta sitten täytteen, jolloin piirakasta tulee samanlainen kuin kuvassa. Levitä täyte taikinan päälle vuokaan.

Paista mustikkapiirakkaa 200-asteisessa uunissa, hieman keskitasoa alempana 25-30 minuuttia.

Tarjoa mustikkapiirakka jäähtyneenä.

* Voit korvata voin pullomargariinilla.

* Voit leipoa mustikkapiirakan yhtä hyvin irtopohjavuokaan. Leikkaa tällöin vuoan pohjalle sopiva leivinpaperipala ja painele taikina vuoan reunoille 2-3 sentin korkeudelle. Siirrä valmis mustikkapiirakka vadille ennen tarjoilua.

* Mustikkapiirakan täytteeseen sopii ranskankerman tilalle yhtä hyvin kermaviili tai turkkilainen jogurtti. 

* Jos käytät mustikkapiirakkaan pakastemustikoita, lisää ne täytteeseen kohmeisina.

* Mustikkapiirakan paistoaikaan vaikuttaa vuoan koko ja materiaali. Metallisessa, irtopohjaisessa ja laakeassa vuoassa mustikkapiirakka kypsyy 25 minuutissa. Paksussa keraamisessa vuoassa mustikkapiirakan paistoaika on noin 30 minuuttia. Pakastemustikoista tehty mustikkapiirakka kypsyy myös hieman hitaammin.

* Säilytä mustikkapiirakka jääkaapissa. 

Risteillen Tukholmaan

  • 24.7.2015
  • Ei kommentteja

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line

 

Aamiaisen näköala ei ollut ollenkaan hassumpi aloitus lomapäivälle. Risteilimme B:n kanssa Silja Symphonylla Tukholmaan rentouttavalle minilomalle. Laivalla alkanut ruokamatka jatkui Tukholman keskustaan, jonne matkustimme näppärästi metrolla.

silja-nakymat-fannijakaneli.jpg

Gärdet-metropysäkki on pienen kävelymatkan päässä satamasta ja ostimme päivälipun, jolla oli helppo liikkua pitkin kaupunkia. Laiva saapui satamaan mukavaan aikaan puoli kymmeneltä, joten olimme kaupungilla jo hyvissä ajoin aamupäivällä.

Ensimmäisenä suuntasimme Fotografiska-valokuvamuseoon. Olin halunnut käydä siellä jo kauan, ja halusin erityisesti nähdä nyt keväällä avatun Nick Brandtin valokuvanäyttelyn. Paikka on todella vierailun arvoinen – kiersimme näyttelyitä viipyillen muutaman tunnin. Yläkerrassa on myös kiva kahvila, joka on juuri sopiva pienelle hengähdystauolle.

fotografiska-fannijakaneli.jpg

tukholma-fotografiska-2-fannijakaneli.jpg

Vaikka aikaa Tukholmassa olikin ainoastaan yksi päivä, siihen mahtui paljon ja ennätimme myös kahteen ravintolaan. (Matkalla täytyy syödä niin useassa paikassa kun ehtii!) Menimme ensin kevyelle lounaalle Taverna Brilloon. Rennon moderni ravintola oli täynnä ihania nurkkauksia, pieniä sopukoita, terassikulmauksia, pöytäryhmiä – ja löytyipä sieltä myös delitiski, miniatyyri kukkakauppa ja jäätelöbaari!

tarverna-brillo-seina-fannijakaneli.jpg

taverna-brillo-fannijakaneli.jpg

taverna-brillo-3-fannijakaneli.jpg

taverna-brillo-2-fannijakaneli.jpg

tarverna-brillo-terassi-fannijakaneli.jpg

Kävelimme Södermalmin alueella, jossa oli paljon kivoja kauppoja meidän molempien makuun. Kahviloissa ja terasseilla oli paljon sunnuntaita viettäviä tukholmalaisia, ja sadekin malttoi pysyä poissa koko päivän ennustuksista huolimatta.

Tukholman parhaat lautaselliset söimme ehdottomasti Richessa. Riche löytyy samalla tavalla Södermalmista niin kuin Taverna Brillokin. Heti kun astuimme ravintolaan sisään, sanoin B:lle, että tämä on meidän rafla! Listalta löytyi vaikka kuinka monta ruotsalaista klassikkoa, ja meidän molempien teki mieli maistaa ravintolan kuuluisaa toast skagenia. Eikä päätös ollut ollenkaan virhe. Lasillinen kylmää roseeta ja paras toast skagen, minkä olen koskaan syönyt. (Iso kiitos suosituksesta, ihana Inke!)

riche-toastskagen-2-fannijakaneli.jpg

tukholma-riche-fannijakaneli.jpg

Silja Line tarjoaa Helsinki-Tukholma-Helsinki reitin lisäksi myös toisenlaisen vaihtoehdon, kiertoristelyn. Laivaa vaihdetaan Tukholmassa ja Suomeen paluumatka suuntaa Turkuun. Risteilimme takaisin Galaxylla, joka lähti Tukholmasta kätevästi muutaman tunnin myöhemmin kun Helsingin laiva.

Lähdimme syömään heti laivaan noustua seitsemän jälkeen. Ihastelimme tovin Happy Lobster -ravintolan värikästä merenherkkujen tiskiä – ja näppärin liikkein valmistuvia äyriäisvateja. Tuollainen luomus jäähilekasan päällä ei jätä kyllä yhtään pöytäseuruetta nälkäiseksi!

silja-merenherkut-3-fannijakaneli.jpg

silja-merenherkut-bw-fannijakaneli.jpg

silja-merenherkut-2-fannijakaneli.jpg

Äyriäisravintola oli täyteen buukattu, joten täytimme seafood-kiintiömme Bistro Alexissa. Pieni kattilallinen sinisimpukoita, aiolia ja rapsakoita ranskalaisia. Jälkiruokaakaan ei voinut vastustaa – jäätelöä ja suolaista kinuskikastiketta minulle, päärynä-grappasorbettia B:lle.

Makea lopetus leppoisalle viikonloppumatkalle. Seuraavana aamuna saavuimme Turun satamaan, josta pääsee suoraan Helsingin junaan. Jos aikaa olisi ollut meidän kalentereissa enemmän, olisimme ehdottomasti jäänet myös vielä Turkuun herkuttelemaan. Hauska tapa käydä samalla reissulla kolmessa eri kaupungissa!

Matkalla ihastuimme molemmat hyvään ruokaan ja reissun huolettomuuteen. Mutta ennen kaikkea myös Itämeren maisemiin. Niitä lähdemme varmasti katselemaan taas uudestaan.

Lue myös menomatkan tunnelmista ja herkuista!

silja-bistroalex-simpukka-fannijakaneli.jpg

silja-bistroalex-jalkir-fannijakaneli.jpg

 

Herkullinen miniloma aalloilla

  • 21.7.2015
  • Ei kommentteja

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line

 

Työviikon päätteksi oli ihana pakata laukku ja suunnata satamaan! Tällä reissulla ei tarvinnut ajaa autoa, etsiä hotelleita tai hyviä ravintoloita – pitkän Amerikan matkan jälkeen risteily Tukholmaan kuulosti ihanan rennolta! 

Nousimme B:n kanssa laivaan valmiina pieneen irtiottoon ja herkulliseen minilomaan Itämeren aalloilla. (Meidän edellisestä risteilystä oli ehtinyt kulua jo kymmenen vuotta!)

Viime vuonna uudistetut Silja Line-laivat Symphony ja Serenade matkaavat Helsingin ja Tukholman reittiä vuoropäivinä. Rullasimme laukun hyttiimme Symphonyn 11. kannella, ja lähdimme suoraan ulos ihastelemaan Helsingin satamaa. En tiedä olenko koskaan nähnyt kaupungin maisemia näin upeasti joka suunnasta!

silja-helsinki-fannijakaneli.jpg

Löysimme rauhallisen kulman aurinkokannelta. Summer Lounge on kalustettu skandinaavisen tyylikkäästi Vepsäläisen designhuonekaluilla ja sieltä näki hienosti laivan lähdön satamasta. Vedin neuletakkia tiukemmin ympärille kun tuuli alkoi puhaltaa ja nautiskelin B:n kanssa meri-ilmasta saariston läpi seilatessa. Meri on meille se juttu – sinne suunnataan aina matkoilla tavalla tai toisella. Samaa tunnelmaa ei löydä missään muualla!

silja-summerlounge-fannijakaneli.jpg

silja-loungechair-bw-fannijakaneli.jpg

silja-logo-fannijakaneli.jpg

view-from-deck-bw-fannijakaneli.jpg

Kannelta siirryimme kävelemään Promenadelle. Kävelykannen fiilis on kuin jonkin pienen kaupungin kiva kortteli. Laivan uudistuksen myötä Symphonylla on nyt enemmän ostosmahdollisuuksia (kaikki tietysti merihinnoin!), ja mukaan liittyi samalla myös uusia suosikkipaikkoja kulinaristeille, mukaan lukien esimerkiksi tyylikkään näköinen Sushi & Co. -ravintola. Olin yllättynyt miten monta ravintolavaihtoehtoa laivalta itseasiassa löytyykään. Piipahdimme myös valoisaksi remontoidulla kylpyläosastolla. (Palmuja ja merta hieman eri muodossa!)

silja-ship-fannijakaneli.jpg

silja-spa-fannijakaneli.jpg

Emme olleet syöneet pitkän kaavan mukaan aikoihin, ja viiden ruokalajin menu oli ehdottomasti illan kohokohta. Illallisvarauksemme oli Bon Vivant -ravintolaan – sen Nordic Menu kuulosti juuri meidän makuun sopivalta. En voisi kuvitella mitään parempaa kun pohjoismaisia makuja sesongin raaka-aineista, merinäköalalla tarjoiltuna. Tällainen paikka kyllä hellii meitä meriromantikkoja – seaside and seafood lovers kuten B sen sanoo. 

silja-bonvivant-bw-fannijakaneli.jpg

silja-bonvivant-alku-fannijakaneli.jpg

Alun keittiön tervehdyksen ja parsakeiton jälkeen siirryimme jo arvailemaan millaisia makuja pohjoismaisista tapaksista löytyisi. Mausteista sitruunamarinoitua lohta, sillimoussea ja mätivaahtoa. Nappi osuma meidän molempien makuun.

Pääruoaksi valitsin härän fileetä ja B puolestaan nieriää. Todellisuudessa melko puoliksi ne pääruoat taisivat mennä sillä maistelimme vuorotellen haarukallisia myhäillen toistemme lautasilta. B kehui kalaa, rapea nahka mukaan luettuna, yhdeksi parhaista maistamistaan kaloista. Liha oli myös mureaa ja annoksien lisäksi meitä ilahdutti erityisesti niihin osuvat viiniparit. Varsinkin viinivalintojen italialaiset laatuviinit sopivat mallikkaasti yhteen skandimakujen kanssa.

Jälkiruoan raparperikeittoon sai sekoittaa itse vaniljarahkavaahtoa tuubista puristettuna. Molemmat katsoimme kelloa viimeisten lusikallisten jälkeen yhtä aikaa – söimme ilman mitään kiirettä yli kaksi tuntia!

silja-nordictapas2-fannijakaneli.jpg

silja-nordictapas-fannijakaneli.jpg

silja-bonvivant-pihvi-bw-fannijakaneli.jpg

silja-bonvivant-jalkir-fannijakaneli.jpg

Illallisen jälkeen lähdimme hyttiin, katselemaan merimaisemaa sieltä käsin, ja päätimme nukkua hyvät yöunet ennen seuraavaa päivää Tuhkolmassa. Auringonlaskun jälkeinen pastellin värinen taivas ja lempeät aallot. Itämeren kauneutta ei aina tule ajatelleeksi kun matkaa kaukaisemmilla rannikoilla.

silja-merinakoala-fannijakaneli.jpg

silja-sleeping-fannijakaneli.jpg

Symphony saapui Tukholman satamaan aamulla puoli kymmeneltä. Sitä ennen ehdimme syömään rauhassa aamiaisen laivan italialaisessa Tavoláta-ravintolassa. Lasillinen kuohuvaa ja kippis päivälle Tukholmassa! 

Jatkoimme Tukholmassa matkan päätarkoitusta – rentoutumista ja herkuttelua. Kirjoitan lisää kaupungin ravintolavinkeistä (+ pienestä annoksesta kulttuuria) ja kotimatkasta seuraavassa osassa!

silja-erikoisaamiainen-fannijakaneli.jpg

silja-aamiaislautanen-fannijakaneli.jpg

 

TOP 10 – Amerikan reissun herkut

  • 20.7.2015
  • Ei kommentteja

Kesälomalla parasta on ollut reissun päällä vietetyt päivät. 10 osavaltiota Yhdysvalloissa, Helsinki-Tukholma-Turku -risteily, ja nyt Saimaan rannan kesämökki.

Matkustus on myös näin ollen kesäblogin suosikkiaihe (näin heinäkuussa blogin pääaiheeksi voisi lisätä ruuan lisäksi matkailun!) Vaikkei F&K:sta matkablogia tulekaan, niin ajattelin jakaa teidän kanssa tänään muutaman makoisan löydön Amerikan lomalta. Kolmen viikon matkalla syötiin enemmän kun kehtaa tunnustaa, ja muutama herkutteluhetki jäi meille erityisesti mieleen.

Niin, sitten seuraavaksi hypätäänkin laivaan! Kirjoitan huomenna meidän minilomasta risteilyllä Tukholmaan (mukaan lukien laivan parhaat herkut ja Tukholman suosikkiraflat.) Terkut mökkirannasta!

IMG_1743.jpg

1. Blueberry bagels & cream cheese – Aamupalan kunkku, mustikkabagel, lomafiiliksessä kahvikupillisen kanssa terassilla nautittuna.

IMG_1998.jpg

2. Hush puppies – Etelävaltioiden rakastamat maissipallerot, hyvän dippikastikkeen kera Eat the Rich -ravintolassa Happy Hour -aikaan.

IMG_2002.jpg

3. Rappahannock Oyester Companyn osterit – Maailman parhaimmat makuiset, mahtavan tarinan omaavat osterit. Tilattiin näitä tämän annoksen jälkeen lisää!

IMG_1840.jpg

4. Fried chicken, mashed potatoes and gravy – Oprah’n entisen personal chefin täydellinen fried chicken Art & Soul -ravintolassa sulaa suussa. Lisukkeena tietysti perinteiset klassikot.

IMG_2625.jpg

5. White flesh peaches – Persikat, joiden hedelmäliha on valkoista. Niin makeita ja aromikkaita suoraan hedelmätilalta! Näistä olisi saanut täydellistä sorbettia.

IMG_2305.jpg

6. Fried oysters & grits – Friteerattuja ostereita (taas koska, no ne nyt vaan top-lista kamaa) ja tuoreesta maissista tehtyä gritsiä Southern Efficiency -ravintolassa.

IMG_2524.jpg

7. Dolcezza Washington D.C:n (ellei koko maan) parasta gelatoa push-pop-jäätelökoteloissa.

IMG_2752.jpg

8. Steamed littleneck clams and lump crab dipOuter Banksin merimaisemissa tomaattisessa liemessä höyrytettyjä sydänsimpukoita (juuri pyydystettyjä!) ja juustoinen rapudippi.

IMG_3205.jpg

9. Rainier cherries – Parhaimman makuinen kirsikkalajike ikinä. Söin näitä varmaan muutaman kilon.

IMG_2835.jpg

10. Fried soft-shell crab – Viimeisenä listalla koko matkan suosikki, rapeaksi paistettu pehmeäkuorinen rapu Saltbox Seafood Joint -kojusta. Ei kaipaa muuta. Simply perfection.

Road tripin varrelta – North Carolina

  • 16.7.2015
  • Ei kommentteja

inner-banks-inn-fannijakaneli.jpg

Meidän Amerikan road tripin suunta oli Washingtonin jälkeen Atlantin rannikko. Toissa kesäisellä matkalla reissattiin Rhode Islandilla, ja nyt me kaksi itärannikolle sydämensä menettänyttä matkattiin etelämmäksi North Carolinaan.

Ensimmäinen pysähdyspaikka North Carolinassa oli Inner Banks Inn -majatalo Edentonissa. Ihanan tunnelmallinen paikka yöpyä ja B&B:n tapaan tietysti syödä aamupala! 

IMG_2274.jpg

IMG_2292.jpg

edenton-fannijakaneli.jpg

seaside-edenton-fannijakaneli.jpg

Meillä ei ollut keväällä paljon aikaa suunnitella matkaa, ja koko idea tärkeimmästä kohteesta lähti oikeastaan sattumalta Google Mapsia selaillessa. Amerikan itärannikolla North Carolinan osavaltion kohdalla kartassa näkyi pitkä ja ohut, melkein heikkadyynin näköinen saarirykelmän. Huikkasin heti B:lle, että nyt taisi löyty kesän road tripin päämäärä!

Lähdimme Edentonista aikaisin aamulla siis matkan tärkeintä pysähdyspaikkaa kohti. Outer Banks, here we come!

Outer Banks on noin 300 kilometrin pituinen saarimuodostelma, joka aivan kuin aitaa South Carolinan ja Virginia rannikkoaluetta Atlantin valtamerellä. Oliko tällainen paikka tosiaan olemassa, ja vielä Yhdysvalloissa!

Outer Banks on leveimmilläänkin vain kolme mailia, kaipeimmista kohdista leveyttä ei ole nimeksikään. Eri saaria yhdistää kilometrien pituiset sillat (kuten tämä 5.5 mailin mittainen Wright Memorial Bridge). 

road-tripping-fannijakaneli.jpg

Hurrikaaneille alttiit saaret ovat keränneet 50-luvulta lähtien merta ja hiekkarantaa rakastavia ihmisiä pieniin kyliin. Saaret uppoavat merenpinnan noustessa pikku hiljaa, mutta sille sydämensä menettäitä se ei tunnu haittaavaan. Saarilla on valtavia taloja ja riveittäin miljoonia dollareita maksavia seaside houseja. Osa saarista on turismin valloittamaa, mutta mitä lähemmäksi pohjoista tai eteläistä kärkeä mennnään, sitä aidommaksi kadun pätkät ja asuinalueet muuttuvat.

Saaren teitä ajellessa tuntui melkein kun olisi hypännyt toiseen todellisuuteen – tai vähintäänkin yhtäkkiä Havaijille!

IMG_2734.jpg

atlantic-duck-fannijakaneli.jpg

seashell-fannijakaneli.jpg

Saaren ympäristö on tällaiselle pohjolassa asuvalle eksoottinen. Rannoilla kävelee ghost crab -rapuja. Meressä polskii delfiinejä. (Ja pari viikkoa ennen meidän matkaa valkohai hyökkäsi kahden teinin kimppuun! Siis hai!) Lämpöä oli yli 35 astetta ja dinnerilla tarjoiltiin juuri pyydystettyjä simpukoita. 

Meren tuoksua ja pauhua ei voita mikään. Me istuttiin siellä ensimmäisenä aamulla ja heti myrskyn jälkeen ensimmäisenä tummia pilviä ihailemassa. Hotellin altaalla sai pötkötellä kaikessa rauhassa – ja kylmät juomat viilentivät meitä helteessä hikoilevia. Muistan ajatelleeni tarjoilijan drinkkiä altaaseen ojentaessa olevani aikas täydellisellä lomalla. Aurinkoa, sitä me haettiin ja saatiin!

IMG_2397.jpg

IMG_2433.jpg

sanderling-resort-tiina-fannijakaneli.jpg

duck-north-carolina-fannijakaneli.jpg

Outer Banksin saaret elävät Atlantin meren käynnissä ja ympärillä olevan matalikon hiekka liikkuu. Outer Banksin kärjestä löytyy Graveyard of the Atlantic -alue, johon on ajanut karille tuhansia laivoja vuosisatojen kuluessa. Vilkkaasta merenkulusta ja sen historiasta kertoo myös alueen useat majakat. Saatiin B:n kanssa siis monta uutta majakkaa meidän lighthouse spotting -listalle! (Majakat on vaan niin ihania!)

bodie-lighthouse-fannijakaneli.jpg

All the seafood lovers, tämä paikka on kuin tehty meille. Road tripin aikana päästiin nauttimaan kyllä mahtavista herkuista, niin merenelävistä kun muistakin etelävaltioiden ruuista. Tien varsille oli parkkeerattu kalastajien autoja, josta myytiin päivän saalista.

IMG_2453.jpg

IMG_2437.jpg

IMG_2538.jpg

Aurinkoenergiaa täynnä, jätimme Outer Banksin taakse. Matka jatkui sisämaahan päin, Alligator Riveriä pitkin. (Ei nähty kyllä yhtään elävää todistetta, mutta kyllä se nimi varmasti johonkin perustuu… jaiks.)

North Carolissa ruokakulttuurin mekaksi on muodostunut kolmen kaupungin kopla, The Triangle. Raleigh, Durham ja Chappel Hill – niistä on kirjoittanut useaan otteessen jo kaikki Amerikan luetuimmat ruokalehdet Bon Appetit, Food & Wine ja Saveur. Siispä meidänkin auton keula vaan tuota kolmiota kohti, please!

Kolmesta oli pakko valita yksi, ja päädyimme ex tempore -päätöksellä Durhamiin. Etelävaltioiden klassikkoa fried chicken & waffles, kanaa ja vohveleita oli ehdittävä kokeilemaan ennen loman loppua! Durhamin kuuluisin ravintola juuri tähän tarkoitukseen on Dame’s. Ilta vahvisti sen mitä epäilinkin – rakastan rapeaksi paistettua kanaa, vohveleita myös, mutta erikseen. Kana ja vohveli tarjoiltiin marjoilla maustetun voin kanssa, ja keittiön ovessa luki Kiss my grits! Tilauksia huikattiin kovaan ääneen pitkin salia ja tarjoilija sanoi, että on meidän on ihan pakko maistaa strawberry lemonadea. Ihan loistava meininki.

Me käytettiin koko matkan ajan Hotel Tonight -mobiilisovellusta, ja sen kautta löysimme useat majapaikat ja hotellit vielä samalla päivälle. Niin myös kauniin B&B:n Durhamista viime hetkillä. King’s Daughters Innissä yksikään seitsemästätoista huoneesta ei ollut samanlainen, kaikki talon historian mukaan 20-luvun tyyliin eritavalla sisustettuja. Yöpöydällä oli kaksi lasia portviiniä, suklaakonvehdit ja lappu, jossa luki Port and chocolate to tuck you in

IMG_2724.jpg

IMG_2732.jpg

13 tunnin ajomatka takaisin kotiin oli road tripin ainoa puuduttava osuus. Amerikassa autolla pääsee vaikka mihin, mutta välimatkat voivat olla loppujen lopuksi huisin pitkiä. Tosin paluumatkakin meni yllättävän nopeasti viikon tapahtumia ja syötyjä herkkuja muistellessa. Ajattelin koota koko reissun parhaat ruokalöydöt TOP 10 -listaksi. (Jos vaan saan mahdutettua kaikki parhaat palat kympin joukoksi!)

Kaiken kaikkiaan, mahtava reilu viikko tien päällä. Road tripit, on ne vaan ihania. (Ei kun seuraavasta unelmoimaan…)

Mikä olisi muuten oma unelmiesi road trip?

IMG_2909.jpg